Lomaviikon jämät

Holaa! Tässä jo toinen päivä normaalia työviikkoa vaihtuu iltaan enkä ole ehtinyt blogia päivittää! Hemmetti. Jotenkin vain ollut mukamas kiire ja vähän väsynyt olo niin en ole jaksanut näpytellä. Eipä kummempia ole tapahtunutkaan. Loput lomaviikosta meni Minskin kanssa kaikenlaista säätäessä. Päädyimme (alunperinhän lähdimme siis vain lounastamaan lähipubiin..) torstaina muun muassa parin paikallisen tyypin kyydillä Sofoon, mikä on kaupungin laidalla sijaitseva juhlapaikka itsenäisyyspäivän juhlien aikaan. Siellä ihmiset syövät, juovat ja tanssivat porukalla. Itselle tuli ihan mieleen jonkinlainen festareiden ja huvipuiston sekoitus. Jos jonkinlaista kojua siellä oli ja pieniä huvipuistolaitteita. Alueella oli myös iso teltta, missä oli jättimäinen tanssilattia ja deejii soittamassa kuumimpia itsenäisyyspäivän hittejä. Latinomusaa ja tietysti cuecaa. Ihmisillä oli oikein nenäliinat mukana tanssia varten. :D Minua jaksaa ihmetyttää kuinka paljon cuecaa tanssitaan täällä. En voisi kuvitellakaan suomalaisten tanhuavan innoissaan minkäänlaisissa juhlissa.

Lähdimme lounastamaan Alemanialle

Ollaan aina tosi (turisteina) ajoissa syömässä eikä paikalla ole yleensä vielä ketään paikallisia

Minski luuli tilaavansa yhden terremoton (maanjäristys - rommia, valkoviiniä, ananasjäätelöä), mutta pöytään tuotiin kannullinen. Siitä se sitten lähti.

Empanadakset ja päiväkänni ne yhteen soppii...

Sofon juhlateltan sisällä oli tunnelmaa. Deejii on tuolla ylhäällä, Chilen lipun takana.

Minski oli kuvannut hieman humalaisten chileläisten cuecan tanssimista, näette hieman millaista se on!

Perjantaina tapasimme Minskin kanssa Temucossa CIMOn vaihdossa myös asustelevan E:n. Hän on puolestaan museotöissä täällä. Oltiin Boca de Lobosissa (jee, vihdoin pääsin käymään!) ja syötiin hyvin ja juteltiin paljon kaikesta. E:n tuttu tuli kaverinsa kanssa myös käymään ja se kaveri oli ne silmät, jos joku on seurannut twitteriä. Sen enempää ei ole siitä kerrottavaa, katsotaan myöhemmin. ;) Lauantainakin kävin vielä E:n ja hänen kämppiksensä kanssa parilla (vaikka olen joka kerta ollut eri baarissa / pubissa istumassa, en ole käynyt kuin murto-osassa Alemanian monista baareista. Pub crawlia odotellessa...) ja sunnuntain vietin sisäpihan keinussa nauttien auringonpaisteesta ja valmistautuen tulevaan työviikkoon.

Lobosin namipitsaa!

Olen koukuttunut chileläiseen chilikastikkeeseen aivan täysin

Maanantaina menin Cristóbalin kanssa tapaamaan jotain kunnallisen tason opetusministeriön häiskää (Secretary of Education se kai oli), señor Sereneä, lähinnä muodollisuutena, koska lyseon rehtori oli halunnut, että käymme siellä selittämässä CIMOsta ja siitä miksi olen täällä. Itsehän lähinnä istuin 10-15 minuutin tapaamisen ajan hiljaa ja hymyilin sillä välin kun Cristóbal hoiti puhumisen. Vastailin lyhyesti, jos señor Serene minulta kysyi suoraan jotakin. Tapaamisen jälkeen Cristóbal selitti minulta ohitse menneen asian, että señor Serenen mielestä olisi hienoa, jos voisin pitää jonkinlaisen puheen englannin opettajille. En tiedä miten, missä, miksi, cómo, mutta semmoista lupailtiin. En tiedä ollako hermostunut, innoissaan vai vaan olettaa, että mitkään byrokratian pyörät eivät täällä kulje niin nopeasti, että ehdin puhetta edes pitämään ennen kuin paluulentoni lähtee kohti Suomea. Jää nähtäväksi.

Olen tässä lähipäivinä lähinnä siis tehnyt töitä ja nauttinut ihanan lämpimistä päivistä, joita auringonpaisteessa kylpevä Temuco meille suo. Yöllä ja aamulla on perkuleen kylmä, mutta päivällä hiki valuu. Ihana kevät. Toivottavasti vain lämpenee entisestään. Sateetkin saisivat pysyä poissa, riittää energiaakin ihan erilailla, kun paistaa. Chilessä on muuten postikin nyt lakossa, joten paketin pakettia en ole nähnyt. En ole siis kiittämätön, kun en ole niistä maininnut (tiedän siis muutaman olevan matkalla), vaan en ole vaan saanut niitä vielä. Postista voi kuulemma käydä kyselemässä paketteja omalla nimellään, mutta kotiin asti niitä ei tällä hetkellä kukaan kanna. Yritän ehtiä tässä viikolla käymään keskustassa, jos jonkin työpäivän jälkeen vain jaksan. Toivottavasti teillä on Suomessa kaikki hyvin. :)

Besos!

El centro de Temuco

Tänään paistoi aurinko! Täällä on satanut tai ollut muuten vaan harmaata melkein koko ajan, kun olen täällä ollut, mutta tänään saatiin maistella vähän auringonpaistettakin. Kiersin Temucon keskustaa ja eksyin vähän kauemmaksikin. Kävelin kohti etelässä kohovia mäennyppylöitä saadakseni hienoja kuvia, mutta sitten huomasin, että naapurusto alkoi muuttua hieman liian köyhän näköiseksi. Lähdin kävelemään erään pyörätien (täällä on näköjään pyöräteitä!) mukaisesti ja tajusin, että toisella puolella sitä on todella köyhää asutusta ja toisella puolella korkea muuri, jonka päällä on piikkilankaa ja vartijan näköinen kaveri aseen kanssa. Jaiks. Sitten vain kävelin mahdollisimman nopeasti pois (pyörätie tuntui jatkuvan ikuisuuden, koska halusin siltä pois) ja käännyin takaisin kohti keskustaa. En ollut siis mitenkään erityisen kaukana keskustasta, vain noin viiden korttelin verran ehdin muistaakseni kävellä. Näytin varmaan juuri niin turistilta sillä alueella kuin minusta tuntuikin. Onneksi oli keskipäivä ja sain kävellä rauhassa. Kuvia en saanut otettua muuta kuin keskustasta. En todellakaan uskaltanut ottaa kameraani esille siellä kauempana, vaikka sieltä olisi saanut ne kiinnostavimmat kuvat.

Tästä kävelen töihinkin, Alemaniaa toiseen suuntaan kuin missä sijaitsee Mall Portal Temuco.

Matkan varrella on myös puisto / aukio, jonka nimeä en tiedä

Manuel Mont

Falabella on tavaratalo

Cafetería Turista, missä vuokranantaja señor Martí tarjosi teen ja jonkin hemmetin hyvän kakkupalan joskus ensimmäisinä päivinäni täällä

Plaza de Armas, joka on siis sama aukio, jolla ensimmäisenä työpäivänä kävin katsomassa Cuecaa

Plaza de Armaksella oli jotain itsenäisyyspäivän tapahtumaa taasen, lapsille pompittavia juttuja

Tuolla ne kukkulat nyt siintävät. Niistä ehdin nopeasti ottaa kuvan ennen kuin lähdin kiireen vilkkaa pois

Keskustan mainostaulu. Cos Party -mainos ylärivin toinen vasemmalta. Näin myöhemmin Cos-pelaajia kotiinpäin tallustellessani.

Alkoi pikkuhiljaa pilvistyä. Paris on toinen iso tavaratalo. Katu on Arturo Prat.

Parisin edessä oli laama! Kai sen kanssa olisi saanut ottaa maksua vastaan kuvan. Otin salaa kuvan toiselta puolen katua. Taustalla näkyvä Cruz Verde on apteekki.

Jotain rapistuvia rakennuksia kotimatkalta Manuel Montin varrella.

Löysin keskustassa seikkaillessani myös viraston, josta minun olisi tarkoitus hakea virallinen chileläinen henkilöllisyystodistukseni, ettei tarvitsisi kantaa passia mukana joka paikkaan. Olen tavallaan määräaikaisesti Chilen kansalainen. Kävin muistaakseni keskiviikkona hakemassa epävirallisen chileläisen henkilöllisyystodistuksen, joka on vain A4-paperille printattu versio. Cristóbal neuvoi minut kyseiseen virastoon, se on aika lähellä lyseota. Virallisen saan sitten tuolta keskustan virastosta. Ongelma siis on vain se, että kyseisen viraston henkilökunta on toistaiseksi lakossa. Tänäänkin sen ohi kävellessäni oli iso kyltti, jossa luki EN PARO. Odottelen tässä koska lakko loppuu ja saan mennä virastoon asioimaan.

Perjantaina kävin puolestani pankissa asioimassa, koska minun piti maksaa CIMOn välityspalkkio. Menin ensin väärään pankkiin ja siellä onneksi ystävällinen vartija kertoi mihin minun pitäisi mennä. Eräs nainen sattui ohimennen kuulemaan meidän keskustelumme ja sanoi, että on menossa samaan suuntaan ja voi auttaa minut perille. Hän selitti kaikkea todella nopeasti ja osan ymmärsinkin, mutta tilanne, jossa hän huikkasi minulle el colectivon, eli jaetun taksin, ja kannusti hyppäämään kyytiin, oli kyllä niin nopea, etten paljon ehtinyt miettiä. Kyydissä oli jo kaksi ennen minua ja sanoin kuskille vain pankin nimen ja kadun, jolla edellisen pankin vartija oli sanonut sen sijaitsevan. Kyytiin hyppäsi vielä neljäskin asiakas matkan varrelta. Matka maksoi 450 pesoa eli alle 70 senttiä. Pankissa oli hirveästi jonoa, mutta sain asiani kuitenkin lopulta hoidettua. Minun piti kuitenkin palata takaisin lyseolle ja olin aika kaukana, joten ajattelin, että otan colectivon myös takaisin. Pysäytin ensimmäisen ja kysyin, mikä colectivo (takseissa on numerot katolla) menee Balmacedalle ja kuski antoi numerot. Huikkasin yhden pysähtymään ja pääsin taas 450 pesolla matkustamaan takaisin lyseolle. Todella hassu kokemus! Aivan mainiota, että tuli vähän vahingossa kokeiltua noita colectivoja. Ne ovat kuitenkin todella halpa tapa matkustaa.

Tänään vein ensimmäistä kertaa vaatteitani pestäväksi. Talollamme ei ole pyykinpesumahdollisuutta, joten vaatteet pitää pestä joko itse käsin tai viedä pesulaan pestäväksi. Minulla ei ole vaatteita mukana paljonkaan, mutta ehti niitä reilussa viikossa kuitenkin muovikassillisen verran likaisia kertyä, joten päätin viedä ne tänään pesulaan. 3.900 pesoa, eli noin 6 euroa maksaa yksi koneellinen (maks. 5kg) samanvärisiä vaatteita. Saan hakea vaatteet huomenna. Pesin käsipyykkinäkin jotain riepuja tänään. Ongelmana on vain vaatteiden ripustaminen täällä huoneessa, kun ei ole mitään telinettä. Pistin henkariin suinkukoppiin roikkumaan.

Ostin täksi illaksi pari chileläistä olutta itselleni juotavaksi ennen Madchesteriin menoa. Reilun puolen tunnin päästä pitäisi nähdä Mayra ja kumppanit siellä. Nämä on samoja oluita kuin ne, joita maistoin silloin viime viikonloppuna, kun señor Martí ja osa talon asukkaista olivat laittaneet sopaipilloja ja nakkeja meille. Hyviä ovat. Señor Martí puhui viimeksi tänään nähdessämme jostain olutnäyttelystä/-maistelusta tms. En oikein ymmärtänyt kaikkea, enkä muistakaan enää, mutta vaikutti kiinnostavalta! :D Koska olut. Hän lupasi myös katsoa, jos löytäisi minulle pyörän jostain lainaan, niin pääsisin käymään Cerro Ñielolilla seikkailemassa. :)

No niin, tämä alkoi mennä ajatusvirran suoltamiseksi taas vaihteeksi, joten sanon chau ja lähden kohta kohti Madchesteriä!

20 neliön valtakuntani

Aloitin asunnosta kyselyn kunnolla joskus heinäkuun alussa laittamalla sähköpostia Chilen CIMOn yhteyshenkilölleni, señor Salinakselle. Odottelin vastausta muistaakseni parisen viikkoa ja jouduin laittamaan viestiä uudempaan otteeseen ennen kuin sain vastauksen (Yleinen ongelma, olen huomannut. Pitää olla sinnikäs ja kärsivällinen.). Tarjolla oli joko kalustettu yksiö noin 600 eurolla kuussa tai huone opiskelija-asuntolasta (langattomalla netillä - taikasanat) 300 eurolla kuussa. Vaikka arvostan yksityisyyttäni ja omaa tilaa, oli 600 euroa kuussa vähän turhan kallis hinta siitä ilosta. Kyllä sitä kolme kuukautta asuu  vaikka sitten solussakin. Señor Salinas antoi minulle sähköpostiosoitteen, josta pääsin kyselemään huoneesta tarkemmin. Muutamien hieman jännittävienkin sähköpostien vaihtamisten jälkeen sain vihdoin viikkoa ennen lähtöäni varmuuden, että huone odottaa minua perillä Temucossa.

Suihku muistuttaa minua liikaakin Englannissa asumisesta. Kuumahanasta tulee sopivaa vettä, joten kylmähanaa ei tarvitse käyttää. Suihku on harva ja suihkii vähän joka suuntaan.

Vessassa on kylmä.

Huoneeni on arviolta noin 20 neliötä ja sängyn lisäksi täällä on työpöytä ja pari nojatuolia. Vaikuttaa äskettäin rempatulta, niin kuin minulle lupailtiinkin. Huoneeseen tullaan sisäpihalta, jonne pääsee kulkemalla talon läpi. Talossa sisällä on huoneita, joiden asukkaat jakavat kylpytilat, kun taas sisäpihan huoneilla on omat sisäänkäynnit ja kylpyhuoneet. Keittiö on kaikkien yhteinen. Talossa asuu kaiken kaikkiaan 24 henkilöä, joista suurin osa on parikymppisiä yliopisto-opiskelijoita. Talossa asuu myös nainen (sama nainen, jonka tapasin ensimmäisenä päivänä ja joka näytti minulle huoneeni), joka työskentelee täällä siivoojana ja siivoaa talon keittiötä ja jokaista huonetta myöten joka päivä. Minun ei siis tarvitse siivota itse. Vuokra on 180.000 pesoa kuukaudessa eli noin 265€.

Sisäpihalla on sisäänkäynnit useampaan huoneeseen. Keinun luota, oikealta nurkan takaa mennään keittiöön. Vasemmalle mennään olohuoneeseen.

Sisäpiha keittiöltä päin kuvattuna. Huoneeni ovi ei näy kuvassa, se on paljon oikeammalla.

Minun oveni on sisäpihan perimmäisessä nurkassa

Huoneeni viereinen huone on puuliiteri (päätalossa on takka, joka toimii lämmityssysteeminä)

Chilessä on kai aika tavatonta, että opiskelijat asuisivat omassa pienessä yksiössä, jossa on oma kylpyhuone ja keittiö. Ymmärtääkseni tavallisempaa on, että omaan asuntoon tai taloon muutetaan vasta sitten kumppanin kanssa tai kun tienaa hyvin työssään. Minultakin on jo kysytty olenko naimisissa ja oletusarvona näköjään on, että minulla on poikaystävä, jonka kanssa aion mennä naimisiin, koska olenhan sentään jo 29-vuotias. Oho, mitenkäs tästä päädyinkään puhumaan... Öhöm.

Melkein kaikki talot ovat lukittujen porttien takana täällä, myös meidän.

Yhteinen keittiömme, mikä on onneksi aina siisti, koska siivooja pitää sen puhtaana.

Mutta siis asuntoa hakevalle tiedoksi, että kimppakämppä on usein nuorten suosima asumismuoto ja suomalaisen perusasunnon kaltaisesta yksiöstä voi joutua maksamaan aika paljonkin enemmän. Sanoisin, että jos osaa tarkasti sanoa yhteyshenkilölleen millaisen asunnon haluaa, pääsee prosessissa etenemään varmasti nopeammin. Vaihdoimme oman yhteyshenkilöni kanssa aika monta sähköpostia erilaisista asunnoista, koska odotin hänen pystyvän kertomaan minulle kaikki eri vaihtoehdot (joita hän sanoi alunperin olevan paljon), joista sitten valitsisin. Mutta eihän hän voi arvata, mitä minä asunnolta vaadin. Eli suosittelen listaamaan suoraan, että haluan asunnon, missä on netti, vessa, kirjoituspöytä, suihku, keittiö, varavuode, keskusta/työpaikka lähellä, pyykinpesumahdollisuus - mitä kukin nyt tärkeänä pitää. Itse en oikeastaan antanut alunperin kriteereiksi muuta kuin lähellä työpaikkaa ja kalustettu, jonka takia väänsimme hetken vaihtoehtojen kanssa. Tarkat kriteerit vähentää häseä. :)

Omaan huoneeseeni olen erittäin tyytyväinen. Todella lähellä työpaikkaa se ei ole, koska yhteyshenkilöni ei suositellut kyseistä asumisaluetta minulle. Tämä asunto on lähempänä keskustaa ja palveluita, ja täällä on paljon opiskelijoita. Keittiön (ja olohuoneen) jakaminen on edelleen vähän mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta eiköhän tämä tästä.

¿Tenéis algunas preguntas? Por favor, consúltame :)

Matkajärjestelyjen hintaa ja muita raha-asioita

Aloin kirjaamaan ylös heti harjoittelupaikan saatuani Chileen lähtemiseen menneitä kuluja, koska halusin tietää, mihin kaikkeen sitä rahaa menee ja mikä on kaiken loppusumma. Aika hyvin sitä pystyi etukäteen arvioimaan reissun hintaa, mutta matkan varrella tuli kuitenkin pari yllätystekijää vastaan (kuten aina). Laitan nyt kaikki kuluni tähän teillekin luettavaksi, jotta mahdollisten tulevien Chilen matkan järjestelijöiden olisi helpompaa suunnitella omaa budjettiaan.

★A-Hepatiittirokotteen vahviste 46,85€ (osoitteesta rokote.fi on helppo tarkistaa, mitä rokotuksia matkalle tarvitsee!)
★Passikuvat 19€ (Alunperin 24€, mutta kun päivittelin hintaa ja opiskelija-alennuksen puutetta, antoi myyjä hieman alennusta!)
★Rikosrekisteriote 11€ (saa tilattua espanjaksikin täältä)

★Vakuutukset 106€

- vain matkustajavakuutus (matkatavarat kattaa kotivakuutus) [matkavakuutuksen ottamisesta voit lukea lisää täältä]

★Työviisumi 432,50€

- junamatkat Helsinkiin 22€

★Lennot 1 404,77€

★Välityspalkkio CIMOlle 350€

Loppusumma:  2 370,12€

Rikosrekisteriote, matkavakuutus ja passikuvat vaaditaan liitteiksi viisumihakemukseen (voit lukea viisuminhakuprosessista yksityiskohtaisemmin täältä). Mukaan pitää liittää myös terveystodistus, mistä näkyy rokotukset ja yleinen terveydentila. Eli vaikka CIMO maksaakin harjoittelua varten apurahaa, jolla pystyy kattamaan elämisen Chilessä, kannattaa muistaa, että kaikki järjestelykustannukset menee omasta pussista. Lennot Chileen ovat melko kalliita (kuitenkin halvempia kuin alunperin odotin!) ja työviisumistakin pitää pulittaa iso summa.

Hieman henkilökohtaisempia hankintojani reissua varten ovat lisäksi rinkka, 162€, ja sille lentokonepussi, 19€. Paikan päältä pitää vielä ostaa espanja-englanti -sanakirjan töitä varten ja kunnon lenkkitossut, että jaksan painella pitkin vuorenrinteitä ja tutustua uuteen ympäristööni. Toivon, että ne saa Chilestä hieman halvemmalla. Jos ei, niin ainakaan ei tarvitse niitä täältä Suomesta asti raahata mukana. Jos minulla olisi rajattomasti rahaa, olisin myös sijoittanut hyvään tablettiin. Mutta koska ei ole, yritän pärjätä Lumiani ja miniläppärini avuin. Miten niin teknologiariippuvainen?

Tulihan noita kustannuksia ihan kiitettävästi näemmä. Toisaalta, niitä ei joutunut maksamaan kaikkea kerralla, vaan pitkin kevättä ja kesää pikkuhiljaa. CIMOn välityspalkkionkin maksan itseasiassa vasta Chileen perille päästyäni. CIMOn apurahasta vielä sen verran, että se maksetaan (suomalaiselle) tilille kokonaisuudessaan kuukautta ennen työharjoittelun alkamista. Sitä voi sitten itse päättää kuinka paljon ottaa käteisenä mukaan ja kuinka paljon nostaa paikan päällä tai käyttääkö vain korttia. Matkashekeistä kävin myös kyselemässä pankista, mutta neuvoivat unohtamaan koko jutun, koska ne käyvät enää niin harvoissa paikoissa. Kortti, joka toimii ulkomailla (ilman mitään lisämaksuja) on paras ja turvallisin vaihtoehto tänä päivänä. Kunhan varaa myös sitä käteistä sukan varteen. Tällaiseen ratkaisuun ainakin itse lopulta päädyin.

Se olisi sitten enää reilu viikko ja lähden vihdoin matkaamaan kohti Temucoa. Olen jännittynyt, kauhistunut, innostunut, stressaantunut, valmistautunut, epävarma, onnellinen, väsynyt hermoraunio. Hyvin jakomielinen olo on vallinnut viimeisten päivien ajan. Oloon vaikuttaa tietysti monet muutkin asiat kuin vain Chilen lähtöön liittyvät fiilikset, mutta kuitenkin. Näillä mennään. Joko postaan juuri ennen lähtöä jonkun paniikkipostauksen asioista, joita en ehtinyt tai unohdin hoitaa ennen lähtöä tai sitten seuraavan kerran kuulette minusta, kun olen laskeutunut Chilen kamaralle.

Hasta entonces.

Viisumin haku Chileen työharjoittelua varten

Viisumin hakeminen Chileen oli yksi päänsärky lisää matkajärjestelyissä. CIMOn suomalaiselta yhteyshenkilöltä sain tietää, että Chileen pitää hakea työviisumia, opiskelija- tai turistiviisumi ei riitä ja niillä työharjoitteluun lähteminen olisi laitonta. Työviisumissa on se puoli, että se maksaa tietysti hieman enemmän. CIMOn yhteyshenkilöni tiesi kertoa, että tämä liittyy siihen, että chileläiset joutuvat myös maksamaan jonkin kalliimman maksun Suomeen tullessaan, joten vuoroin vieraissa tms. Olin vain kerran aiemmin hakenut viisumia, Pietariin, ja siinäkin prosessissa olin yksi ryhmäviisumilaisista, joten homma ei ollut hirveän hankala tai kallis. Ehkä se oli kokemattomuuttani asiassa, tiedä häntä, mutta kovin helppoa tuon viisumin hakeminen ei mielestäni ollut.

Aloitetaan siitä, että Suomen CIMOsta sanottiin, että hae työviisumia ja Chilen CIMOn mailissa puhuttiin taasen visa estudiantesta, eli opiskelijaviisumista. Pari selventävää sähköpostia piti lähettää, että tiesin, mitä oikein haenkaan. Toiseksi, en meinannut kuollaksenikaan löytää Chilen Helsingin suurlähetystön nettisivuilta viisuminhakulomaketta. En vaikka käytin vuorostaan espanjankielistä ja vuorostaan englanninkielistä versiota, googlailin eri hakusanoilla (espanjaksi ja englanniksi) ja käytin sivuston omaa hakupalvelua ja FAQ:ta. Chilen yhteyshenkilöni kertoi, että asian pystyy hoitamaan sähköpostitse (että he lähettävät hakemuksen ja voin palauttaa sen samaa kautta), mutta en koskaan saanut sähköpostiini vastausta, kun suurlähetystöstä asiasta kyselin (espanjaksi). Minulla oli ehkä väärä sähköpostiosoite. Löysin lopulta Helsingin konsulaatin sivuilta oikean linkin, josta pääsi sivulle, jolla rekisteröidytään heidän palveluunsa ja omilla tunnuksilla pääsee palvelussa sitten täyttämään viisumihakemusta. Tämä sähköinen palvelu on nimeltään El Sistema de Atención Consular, tai SAC, ja pääset sinne klikkaamalla tästä. Palvelu toimii niin espanjaksi kuin englanniksikin.

Minusta olisi ollut ihan mukavaa, jos tästä olisi ollut selkeämmät ohjeet (esim. suora linkki palveluun sähköpostissa). Kesti aikansa itsekseen keksiä tuollainen palvelu, johon pitää luoda tunnukset ja kaikki, että pääsee viisumihakemuksen lähettämään. Varsinkin kun ainut virallinen ohjeistus, mitä sain oli "katso Chilen suurlähetystön sivuilta" (ilman mitään linkkiä) ja "onnistuu sähköpostitse". Asiaa ei auttanut yhtään Chilen suurlähetystön erittäin epäselvät nettisivut, joiden espanjan- ja englanninkieliset versiot aina hieman erosivat toisistaan.

Itse palvelussa viisumihakemuksen täyttäminen onkin hyvin simppeliä, kunhan siihen tarvittavat liitteet ovat sähköisessä muodossa. Joitakin liitteitä jouduin ainakin itse skannailemaan koneelle. Tarvittavat liitteet ovat tuore passikuva, rikosrekisteriote (voi tilata espanjaksi täältä), CIMOn virallinen hyväksymiskirje (josta käy ilmi työnantajan tiedot ja asumiskulut kattavan apurahan saanti), kopio passista ja lääkärintodistus. Hyväksymiskirjeen saat CIMOn yhteyshenkilöiltä, jotka hoitavat paikan löytymisen puolestasi. Kaikki muut liitteet hankitaan itse. Lääkärintodistuksen saa käymällä ihan tavallisessa terveystarkastuksessa ja pyytämällä lääkäriä täyttämään englanninkielisen terveydentilaselvityksen. Omassani oli selkeät tiedot esimerkiksi rokotuksista (joista esim. A-hepatiitin vahvistuksen otin juuri tätä matkaa varten). Rikosrekisteriotteen voi tilata suoraan netistä ja sen saa espanjaksi. Samalla sivulla on myös tulostettavissa paperinen lomake, jonka voi sitten lähettää Oikeusrekisterikeskukseen, jos suosii perinteisempiä menetelmiä. Suosittelen tilaamista netistä, koska se on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Huomaa myös, että passisi tulee olla voimassa vielä 6kk reissun päättymispäivän jälkeen, jotta se on pätevä viisumia hakiessa.

LISÄYS: Kun valitset viisumityyppiä, valitse Residente Temporario Titular. Tätä muistan itse pohdiskelleeni hetken ennen kuin tiesin, minkä valita. Unohdin lisätä sen postaukseen aiemmin. :)

SAC-palvelun kautta pystyy seuraamaan viisumin käsittelyn etenemistä. Kun omaani ilmestyi viesti esperando pago, "odottaa maksua", otin sähköpostitse (consulado@embachile.fi) yhteyttä konsulaattiin saadakseni ohjeet maksamiseen. Tästäkään kun ei löydy tietoa suoraan konsulaatin nettisivuilta tai SAC-palvelusta. Jo seuraavana päivänä sähköpostiini vastattiin (englanniksi, vaikka otin yhteyttä espanjaksi) ja sain tilinumeron, jolle maksu tulisi suorittaa sekä ohjeen lähettää vielä kuitti paluusähköpostissa maksutapahtumasta, jotta viisumin käsittely voidaan saattaa loppuun. Työviisumin hinnaksi tuli 432,50€ ($503) (koko matkan budjetista on tulossa myöhemmin oma postauksensa). Viisumi pitää hakea henkilökohtaisesti paikan päältä Chilen konsulaatista, sitä ei voida postittaa. Viisumia haettaessa tulee ottaa mukaan passi, johon viisumi saadaan laitettua ja siellä pääsee kirjoittamaan nimensä ja painamaan oikean käden peukalon jäljet kaikkiin papereihin. Jos joku kaipaa Helsingin konsulaatin yhteystietoja, ne löytyvät klikkaamalla täältä. Se sijaitsee ihan Helsingin keskustassa, ei ole vaikeaa löytää perille. Aukioloajat ovat ma-pe klo 10-12:30.

Täytyy vielä sen verran sanoa tuosta SAC-palvelusta, että se ei aina päästänyt minua kirjautumaan tunnuksillani, vaan väitti, etteivät ne ole käytössä tai salasana on väärä. Tiesin, ettei se voi pitää paikkaansa, koska muistin tunnukseni ja salasanani oikein ja tallensin ne myös heti tietokoneelleni, jotta pääsisin aina tarvittaessa kirjautumaan. Ihmettelin tätä aluksi, mutta kävin aina tasaisin väliajoin tarkistamassa pääsenkö kirjautumaan ja siinä "odottaa maksua" -vaiheessa sitten onneksi pääsinkin. Odottelin muistaakseni pari kolme viikkoa (ellen jopa kokonaista kuukautta) viisumipäätöstä, joten sen kanssa ei kannata hätiköidä, ellei ole pistänyt hakemusta kiireellisenä menemään, mikä on tietysti oma hommansa. Viisumi pitää ottaa käyttöön 90 päivän sisällä sen myöntämisestä, joten liian aikaisin sitä ei kannata hakea. Minullahan on tässä vielä aikaa vajaa pari kuukautta ennen reissuun lähtöä, joten juuri sopivasti sain viisumini.

Viisumin yhteyteen tuli oikein vanhanaikaiset postimerkitkin, joita konsulaatin virkailija kertoi chileläisten rakastavan yli kaiken ^^

Nyt minulla on siis viisumi Chileen! Pienen säädön kautta sain senkin hoidettua. Jännitin kovasti Chilen konsulaatissa käyntiä, kun en tiennyt pitääkö siellä asioida englanniksi vai espanjaksi. Päädyin lopulta heittämään tervehdykset ilmoille espanjaksi ja loput keskustelusta käytiin sujuvasti englanniksi, mikä oli pienoinen helpotus. Ei mennyt mikään tärkeä info ainakaan ohi kielimuurin takia. Konsulaatin väki oli muutenkin hirveän hymyilevää ja rentoa, mielikuvat virallisen hiljaisesta aulatilasta katosivat samantien, kun astuin peremmälle kahden miehen kotoisaan pikku toimistoon. Sen verran kuitenkin jännitin, että unohdin kysyä turistiviisumin hintaa, mikä oli tarkoitus selvittää ystäväni vierailua varten. Ehkäpä painun taas Chilen suurlähetystön selkeille nettisivuille löytääkseni sen tiedon ennen lähtöäni...

Toivottavasti tästä postauksesta on apua tuleville viisumihakijoille ja kysykää vaan, jos on jotain kysyttävää. Saan sähköpostimuistutuksen jokaisesta kommentista, joten ei haittaa lähettää kysymyksiä, vaikka postaus olisi päiväykseltään jo vanha. Jos vain voin vastaamalla tehdä kenenkään muun hakuprosessista yhtään vähemmän mutkikkaan, autan mielelläni :)

CIMOn kautta Chileen

Löysin tämän Chilen harjoittelupaikkani siis CIMO nimisen organisaation kautta. Heillä on jos jonkinlaista hakua tarjolla, monia eri aloja ja paikkoja ympäri maailman, eli jokaiselle jotakin. Omani tein Maaohjelmien haussa, jossa haetaan nimenomaan EU:n ulkopuolelle. Hakea voi moneen eri maahan, mm. Kiinaan, Uuteen-Seelantiin tai Venäjälle, ja paikkoja on usealta eri alalta, mm. metsä- tai lääketieteen alalta tai, tältä omaltani, eli pedagogiikan alalta (englannin opetus). Keskityn tässä postauksessa vain Chilen hakuun, koska se on se, jonka olen itse käynyt läpi, mutta jos jokin muu ala tai haku CIMOn kautta kiinnostaa, voit klikata itsesi heidän sivuilleen tästä.

Hakijan tulee olla täysi-ikäinen, vähintään kaksi lukuvuotta opiskellut tai enintään vuoden valmistuneena ollut henkilö. Edeltävä työ- tai harjoittelukokemus alalta katsotaan eduksi, mutta se ei ole välttämätöntä. Myös kielitaito on tärkeässä asemassa, eli kohdemaan kieltä tulee osata suhteellisen hyvin. Joko samankielisessä maassa oleskelu tai tarpeeksi laajat kieliopinnot riittävät. Jos on saanut joskus aiemmin CIMOn apurahaa, sitä ei voi hakea. Chileen voi hakea harjoitteluun (meidän) kesäksi, syksyksi tai kevääksi, ainoastaan tammi- ja helmikuu on huonoa aikaa, koska siellä vietetään silloin kesälomia. CIMOlle maksetaan 350 euroa välityspalkkiota, kun harjoittelupaikka on löytynyt ja hommat paikan päällä alkaneet. CIMO maksaa korkeintaan kolmen kuukauden ajalta harjoitteluapurahaa, 1 010€/kk.

Chileen haku alkoi vuonna 2013 vähän ennen helmikuun puoliväliä ja päättyi kuun 22. päivä. Ensin pitää täyttää hakemus nettiversiona, johon liitetään tarvittavat dokumentit pdf-tiedostoina. Tämän jälkeen hakemuksesta tulee vielä tulostaa paperiversio, joka lähetetään postitse. Hakemus ja liitteet tehdään työskentelykielellä, eli englanniksi, lukuunottamatta motivaatiokirjettä, joka kirjoitetaan espanjaksi. Se on vähän kuin vapaamuotoinen työhakemus, jossa pitää selittää omia syitään ja valmiuksiaan työharjoitteluun juuri Chilessä. Kaiken kaikkiaan hakemuksen täyttäminen oli yksinkertainen prosessi, jossa itselläni eniten jännitystä aiheutti juuri motivaatiokirjeen kirjoittaminen, mikä sekin meni lopulta ihan mukavasti. CIMOn perusteelliset ohjeet hakemuksen täyttämiseen helpottivat prosessia todella paljon.

CIMOn sivuilla kerrotaan, että Chilen haussa valitaan vain noin 20-25% hakijoista ja vuonna 2013 hakijoita Chileen oli ollut 33. En tiedä kuinka paikkansa pitävä tuo on, mutta jos vain noin 7-8 ihmistä pääsivät läpi, olen aika onnellisessa asemassa. Hakemukseen kannattaa kuitenkin panostaa, koska sen perusteella työnantajat tekevät päätöksen harjoittelijastaan. Esimerkiksi minulle tarjottu harjoittelupaikka on selvästi varta vasten minua varten valittu ja taidoilleni sopiva, sillä opetan Chilessä kuulemma englantia hotelli- ja ravitsemusalan opiskelijoille. CV:ni ei siis ole jäänyt heiltä lukematta, sillä siellä on tiedot parin vuoden asumisestani Englannissa ja työskentelystäni nimenomaan hotelli- ja ravintola-alalla. Pääsen siis todella käyttämään harjoittelussa juuri niitä taitoja, jotka minulla ovat hyvin hallussa.

Alunperin odottelin saavani varmistuksen harjoittelupaikastani vasta kesän aikana, sillä CIMOn esivalinnan tuloksista ilmoittavassa sähköpostissa sanottiin, että kesäksi hakeneille (luonnollisestikin) haetaan paikat ensiksi. CIMOn kautta aiemmin harjoitteluun lähtenyt opiskelijakaverini taas sanoi saaneensa oman paikkansa varmistettua touko-kesäkuussa ja hänen Argentiinaan lähtenyt kaverinsa puolestaan oli saanut tietää vasta kuukautta ennen lähtöä minne tie vie. Olen tästä aikaisesta aikataulusta hyvin kiitollinen, koska nyt pääsen hoitamaan asioita ajoissa. Tässä kun on vielä työviisumi haettavana, lentoliput ostettavana ja vakuutus hankittavana. Hommaa siis riittää ja mitään ei suositella hankkimaan ennen kuin tietää harjoittelupaikkansa varmistuneen - ymmärrettävästi.

Enhän vielä tiedä millainen työharjoittelupaikkani Chilessä on, mutta kaikki vaikuttaa erittäin lupaavalta ja hakuprosessi on ollut helppo ja jännittävä. Kun ensimmäisen kerran matkustin Englantiin (kahdeksan vuotta sitten, apua!), tein senkin Allianssin nuorisovaihdon kautta, joka toimii samoin periaattein kuin tämä CIMO. (Jos en väärin muista, sekin ohjelma maksoi 350 euroa.) Suosittelen ehdottomasti käyttämään näitä organisaatioita ja heidän palvelujaan hyväksi. Heillä on yhteistyökumppaneita, jotka on varmistettu luotettaviksi työnantajiksi vuodesta toiseen, ja joiden kanssa homma toimii. Välttyy pahoilta yllätyksiltä varmemmin kuin hakeutumalla maailman toiselle puolelle omin avuin. Harvoin harjoitteluun lähtijöille sattuu matkan varrelle erittäin huonoja kokemuksia ja pelkkiä pettymyksiä, vaikka niitäkin tapauksia valitettavasti on.

Seuraava mahdollisuus hakea Chileen CIMOn Maaohjelman kautta on vuoden 2014 alkupuolella. Tästä voit vielä klikata CIMOn sivuille tiivistettyyn infoon harjoittelusta Chilessä.