Día saludable

Täällä taas! Harjoittelu on loppunut ja kolmen päivän päästä lähden Temucosta kohti Santiagoa ja sieltä sitten torstaina lennolla Pariisin kautta kotiin. Ajattelin, että yritän tässä vapaina päivinäni muun tohisemisen seassa kirjoitella menneiden viikkojen jutuista ja tapahtumista, että saan teidät kärryille mukaan.

Lyseolla on ollut jos jonkinlaista tapahtumaa ja tuntuu, että ne kaikki osuvat aina torstaille! Tämän vuoksi minulla ei esimerkiksi ollut nelosluokan kanssa kuin kaksi opetuskertaa, koska kaikki koulun ulkopuoliset aktiviteetit ja lomapäivät söivät englannin tunnit. Myös lyseon Día saludable, eli vähän kuin meidän kouluissa järjestettävä liikuntapäivä, osui torstai-iltapäivälle. Tytöillä oli aamupäivästä jotain aktiviteettia urheilun parissa ja sitten iltapäivästä pidettiin tyttöjen itse valmistelemia tanssiesityksiä - oli kaikkea zumbasta korealaiseen poppiin! - ja tarjoiltiin terveellistä ruokaa koulun sisäpihalla.

Día s_ludable :D

Minun kakkosia! Zumbaa tanssivat.

Lyseon liikunnan opettaja, joka oli järjestänyt päivän tapahtumat.

Sisäpihalla oli musiikkia, aktiviteetteja ja terveellistä syötävää tarjolla.

Tehosekoittimessa tehtyjä vitamiinipommeja. Tuli ikävä omaa tehosekoitinta ja vihersmoothieita.

Meni hyvin alas, vaikka yksi tyttö nyrpistikin nenäänsä vastapuristetulle appelsiinimehulle. Hullua.

Hotellialan opiskelijat (minun kolmoset!) olivat myös kattaneet pöydän kaikkien oppien mukaan.

Vanhusten hoitoon erikoistuneiden oppilaiden pisteellä sai myös mitata verensokerin ja -paineen.

Cristi ja yksi ykkösistäni.

Osui ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä.

Pihalla oli myös paljon julisteita, joissa oli ohjeita terveellisten elämäntapojen ylläpitoon.

Sitten vähän pöytätennistä ykkösten kanssa ^^

Vaikka harmitti taas välistä jääneet oppitunnit, pidin tästä päivästä. Mukavaa vaihtelua ruokavalioon! Haha, täällä on tullut syötyä aika epäterveellisesti. Ihan liikaa ranskalaisia ja sopaipilloja. On jo ikävä ruisleipää. Sitä mussutan heti paketillisen, kun pääsen takaisin Suomeen. Ja teen tehosekoittimellisen vihersmoothieta! Ruokapostauskin minulla on suunnitelmissa erikseen. Ollut jo jonkin aikaa. Saan sen vielä aikaan, lupaan! :D

Hasta luego, chicooos!

Chileläinen henkilöllisyystodistus

Tätä harjoittelua varten hankkimani viisumi on mallia residente temporanea, mikä tarkoittaa väliaikaista asukasta. Täällä ollessani olen siis virallisesti tämän kaupungin, ja Chilen, asukas. Minun täytyi käydä kahdessa eri paikassa saadakseni virallisen henkilöllisyystodistukseni. Ensimmäisen paikan nimi on Departamento de Extranjería y Policía Internacional ja siellä kävin muistaakseni jo toisella viikollani täällä. Se sijaitsee Caupolicánin ja Mirafloresin risteyksessä, sellaisen autokorjaamon vieressä. Siellä he ottivat minun tietoni ylös, nappasivat minusta kuvan ja oikean käden peukaloni sormenjäljen. Sain valokopion, jossa olivat kaikki nämä tietoni ja kuvani ja sanoivat, että minun pitää mennä kyseisen dokumentin kanssa Registro Civiliin, siviilirekisteriin, josta saisin sitten varsinaisen todistuksen. Valokopio maksoi 800 pesoa, eli noin euron.

Registro Civil oli lakossa pitkään, monta viikkoa, kun saavuin Chileen, joten en päässyt heti käymään siellä. Se aukaisi ovensa vasta 23.9. ja paikka on ollut aika lailla tukossa siitä lähtien. Se aukeaa 8:30 aamulla, mutta sulkee ovensa jo klo 14:00, joten ainut päivä, kun pääsin siellä työaikatauluni takia käymään, oli perjantai. Perjantai on pahin päivä kaikista jonottamisen kannalta. Menin perjantaina töiden jälkeen sillä viikolla siellä käymään, kun se oli avannut ovensa, mutta se ihmisten määrä sai minut lähtemään samantien pois. Minulla oli töitä tehtävänä enkä olisi mitenkään voinut odottaa useampaa tuntia silloin. Päätin mennä sen sijaan torstaiaamuna heti, kun ovet aukeavat. Sain kuulla, että on olemassa siviilirekisteri myös Mall Portalilla, joka on lähempänä kotiani, joten menin sinne. Siellä sain tietää, että ulkomaalaisten henkilöllisyystodistukset voi hoitaa vain keskustassa! Turha reissu siis. Asian voi siis hoitaa vain siviilirekisterissä, joka sijaitsee Vicuña McKennan ja Arturo Varasin risteyksessä. 

Jouduin sitten palaamaan sinne seuraavana perjantaina ja odotin kolme tuntia pääsyä tiskille. Kun hain jonotuslipukkeen, edelläni oli yli sata ihmistä. Kannattaa siis mennä paikalle heti aamusta, jos suinkin vain pääsee. Kahdelta toimisto sulkee ovensa, mutta sisälle saa jäädä odottamaan vuoroaan ja kaikkia jonotusnumeron saaneita palvellaan kyllä. Tiskillä otetaan kaikki henkilöllisyystiedot ylös, kysytään Chileen saapumispäivää ja syitä täällä oloon, otetaan kuva, nimikirjoitukset ja sormenjäljet kaikista sormista ja monella eri tavalla. Tähän meni aika kauan aikaa, varmaan kokonaisuudessaan noin puoli tuntia. Henkilöllisyystodistus maksoi 4050 pesoa, eli noin kuusi euroa. Kävin hoitamassa tämän kaiken siviilirekisterissä siis perjantaina 4.10.

Kävin puolentoista viikon päästä kyselemässä henkilökorttini perään, mutta ei ollut valmista, joten odottelin vielä muistaakseni puolitoista viikkoa lisää. Korttia hakiessa ei onneksi ole isoja jonoja, joten sen hakeminen onnistuu nopeammin, kunhan se vain on valmis. Kaiken tämän jälkeen pitää vielä palata kertaalleen rekisteröimään henkilökortin numero sinne ensimmäiseen toimistoon, eli Departamento de Extranjería y Policía Internacionaliin, joka on muuten auki paljon myöhempään kuin Registro civil, ainakin viiteen iltapäivällä.

Kannattaa varautua siihen, että Chilessä kaikki on huonosti organisoitua ja virallisten asioiden hoitaminen vie aikaa. Toiminta virastoissa ei ole ollenkaan niin tehokasta kuin Suomessa. Jos joskus on turhauttanut Kelassa tai Työvoimatoimistossa asiointi, niin ei enää tämän kokemuksen jälkeen. No, sainpa henkilöllisyyskorttini vihdoin ja viimein, viisi viikkoa ennen paluutani Suomeen!

Halloween

Holaa! Yritetäänpäs ottaa vähän kiinni tapahtumia tässä, kun on jäänyt blogiin kirjoittelu taas hetkeksi, kun on ollut niin paljon tekemistä. Pidimme pienet halloween pippalot kavereiden kanssa viimeinen päivä lokakuuta ja otinpa muutaman kuvankin.

Koristeltiin paikka oikein halloweenmaiseksi

Violetti hämähäkinseitti ei ole niin pelottavaa kuin valkoinen :D

Christi oli tehnyt ihan huippuja mukeja meille!

Tarjoilutkin olivat kohdillaan.

Keittiössä on silti aina parhaat bileet.

Minski-noita.

Halloween-koira.

Piru, Pincoya ja kissa.

Misfits-naamari :D

Nuuskiskin pukeutu.

Oma versioni Pincoyasta.

Ihan en ehtinyt visiotani täysin toteuttaa sillä ajalla ja budjetilla, mitä oli käytössä, mutta pyrstöön olin ihan tyytyväinen.

Mentiin yöllä vielä Misfits tribuuttibändin keikalle ja oli ihan huippua.

Kuudelta aamulla olimme kotona ja seuraavana aamuna lähti bussi kymmeneltä kohti Pucónia. Vähän teki tiukkaa, mutta siitä reissusta sitten enemmän seuraavassa postauksessa.

Hasta luego!

Carrete

Carrete on chileläinen sana, joka tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin suomen "bile". Carretea tuli harrastettua aika paljon viime viikonloppuna.

Torstaina meillä oli kämpillä grillijuhlat, koska kolmella kämppiksellä on tässä kuussa syntymäpäivät. Oli oikein kaunis ja aurinkoinen ilta. Suurin osa täällä asuvista nuorista on 18-20-vuotiaita. Minä, Minski, Jabet (meidän siivooja) ja yksi viimeistä vuottaan lääkiksessä lopetteleva mies olemme ainoat kahdenkymmenen viiden paremmalla puolella. Kämppikset ovat kaikki todella mukavia ja oli kivaa viettää iltaa porukalla. Minskin ja lääkisopiskelijan kanssa menimme vielä tien toiselle puolelle Madchesteriin yksille grillijuhlien laannuttua.

Vasemmalla toinen vuokranantajista, Maria Ester, ja oikealla talon siivooja, Jabet.

Kämppisten kanssa pihakeinussa

Piha pirskekunnossa.

Lihaa oli tarjolla.

Söin siis salaattia. :D Perus.

Perjantaina olin aivan kuollut lyseon opettajien kanssa tehdystä retkestä Puerto Saavedraan. Christi oli kuitenkin kutsunut minut carreteamaan (hienon verbin loin) ja tapaamaan hänen ystäviään, joten otin pienen välikuoleman ja lähdin yhdeksitoista Cuatro Ebriokseen. Täällä baareihin mennään yleensä vasta yhdeksitoista. Ei siellä ole oikein ketään ennemmin. Puoli kymmeneltä on ollut ehkä aikaisin, jolloin olen ketään (paikallista) sopinut tapaavani baarissa. Olen onnellinen, että menin tapaamaan Christiä, koska tapasin paljon uusia ihmisiä ja näin ihan mahtavan livebändin, tanssin ja join paljon olutta.

Bongorumpuilija poika oli ihan tosi söpö ja hurjan taitava.

Lauantaina puolestaan Elina oli kutsunut minut ja Minskin katsomaan afrotanssiesitystä erääseen baariin. Hän käy tanssimassa afroa paikallisen ryhmän kanssa ja tämä ryhmä oli järjestänyt esityksen lauantaille. Baari oli todella viihtyisä (jos ei lasketa vessoja) ja paikalla oli paljon väkeä ja myöhemmin esiintyi myös pari eri bändiä ja artistia. Deejii soitti välissä koko ajan reggaeta, räppiä, reggaetonia ja cumbiaakin. Vähän meinasivat bileet päättyä, kun poliisi kävi valittamassa melusta, mutta tunnelma ja musiikki tuntuivat silti aina pikkuhiljaa palaavan, kunnes joskus kolmen aikoihin bileet alkoivat hiipua kunnolla. Saatiin pari nuorta miestä saattamaan meidät kotiinkin Minskin kanssa.

Elina ja minä.

Minski ja Elina.

Kotoisa mesta.

Halpaa olutta. Oikein halpaa.

Paikallinen jätkäjätkät. :D

Afrotanssi on ihan mielettömän menevää, tykkäsin!

Perjantain ja lauantain ajan ajattelin vain kuinka paljon Bygmi olisi tykännyt näistä paikoista ja bändeistä! Sopisit niin hyvin tänne ^^ Tulet vielä takaisin joskus mun kanssa. Otetaan parin viikon kesäloma keskellä talvea, eiks je?

Päätän tämän postauksen Minskin totuuden sanoihin: "Niin paljon hyviä baareja, niin vähän aikaa!"

Outo viikko

Tämä viikko on ollut hieman outo. Luulin jo, että nyt alkaa olla tasaisen tylsiä ja normaaleja kaikki päivät ja pääsisin hieman omaan työarkeeni kiinni, mutta täällä asiat muuttuvat koko ajan. Pahinta on, että muutoksista ei oikein kerrota etukäteen eikä kukaan tunnu tietävän yksityiskohtia tai mikä on käytäntö.

Keskiviikkona menin kahdeksaan töihin, mutta myöhemmin (oikeastaan vasta tänään, perjantaina) kävikin ilmi, ettei minun olisi tarvinnut tulla vasta kuin puoli kymmeneen. Glady oli poissa töistä ja luulin, että minun piti pitää hänen tuntinsa yksin, koska kukaan muu ei ollut sitä pitämässä ja tytöt olivat kuitenkin luokassa odottamassa tunnin alkua. Pidin sitten tekemäni PP-esitelmän Suomesta ja yritin saada heitä vähän keskustelemaan englanniksi sen jälkeen. (Englanniksi keskusteluhan ei siis ole mitenkään realistista lyseon opiskelijoiden kanssa, koska he eivät vain suostu sanomaan mitään ja kaikki suullinen ilmaisu on todella hankalaa) Tosiaan vasta jälkikäteen sain tietää, että minun ei todellakaan odotettu pitävän tuntia yksin. Minulle se vain oli luonnollista, että jonkun se tunti on pidettävä, kun ei siellä ollut muita opettajia eikä oppilaille oltu edes annettu mitään tehtäviä tehtäviksi sillä aikaa. Seuraaville tunneille onneksi Sussy tuli kanssani ja pidimme tunnit yhdessä. Luulin jo joutuvani pitämään iltapäivänkin tunnit yksin, koska Sussyn piti lähteä, mutta luokassa oli onneksi muita opettajia vetämässä jotain ihan muuta aktiviteettia opiskelijoille, joten lähdin hyvällä omallatunnolla ajoissa kotiin työskentelemään. Onneksi keskiviikkoiltana sain tehdä töitä Brunon kanssa ja se piristi.

Tiistaina pääsin tosiaan myös aikaisemmin, kun seuraamallani opettajalla oli vain kolme opetustuntia sinä päivänä. Torstaina minulla piti olla nelosten tunti iltapäivällä, mutta sainkin tietää puolen päivän maissa, että kaikki opiskelijat ovat jossain tapahtumassa keskustassa kertomassa lyseolla opiskelusta. Vähän niin kuin mainostamassa lyseota tai jotain semmoista. Pääsin taas aikaisemmin kuin normaalisti. Oli kyllä mukavaa, että sain tehdä tuntisuunnitelmat kaikkina päivinä ajoissa niin, että illat ovat jääneet omaan käyttöön.

El Farolito

Täällä tulee syötyä tosi terveellisesti koko ajan.. kröhöm.

Tiistai-iltana kävimme muuten Minskin ja Elinan kanssa Alemanialla yhdessä suositun näköisessä pitsapaikassa syömässä ja pölisemässä. Meidän on sinne pitänyt mennä jo aiemminkin, mutta se on aina niin täyden näköinen, että on jäänyt välistä. Nyt menimme ajoissa paikalle ja pääsimme näkemään, miksi se on niin suosittu. Ihanan kodikas baari: puulattiat ja yläkerrassa viisto katto, seinillä ja puupöydissä kirjoituksia. Hemmetin hyvä musiikki, iloisia ihmisiä, nopea palvelu, to-del-la hyvät pitsat ja suhteellisen halvat hinnat. Kaikki kohdallaan. Heti sovimme, että menemme uudestaan joku viikonloppu sinne viihtymään.

Tänään perjantaina pääsin taas puolen päivän aikaan, nyt ihan aikataulun mukaisesti tosin. Kävin vähän kaupungilla pyörimässä ja odottelin Minskiä töistä. Heitimme työkamppeet kämpille ja lähdimme kohti Feria Pintoa, joka on suuri tori, mistä saa halvalla vihanneksia ja hedelmiä ym., mitä nyt toreilla myydään. Ensimmäistä kertaa tuli semmoinen todella turisti ja kuka-ei-kuulu-joukkoon -olo, kun kävelimme siellä. Ei mitenkään erityisen pahalla tavalla, siellä vain tuli todella vahvasti olo, että pääsi näkemään aitoa paikallista elämää. Kojua kojun perään täynnä kauniisti pinottuja tomaatteja, avokadoja, kurkkuja jne. Mausteita paljaasti esillä laatikoissa, joista kauppias voi annostella suoraan pussiin sen verran kuin haluat. Lihaa, juustoja, ties minkämoisia papuja ja muita palkokasveja. Pikaruokakojuja ja useita kulkukoiria. Hulluna ihmisiä. Laukusta kaikki käskivät pitämään huolta, kun kerroin meneväni käymään Ferialla. Tästä syystä olin ehkä liiankin varovainen enkä uskaltanut esimerkiksi ottaa juurikaan kuvia. Ehkä ensi kerralla. Aion ehdottomasti mennä uudestaan. Sen verran halvempaa oli kuin marketeissa. Tällä kertaa mukaan tarttui vain kilo vihreitä linssejä (900 pesoa, eli noin 1,20€) ja puoli kiloa mansikoita (750 pesoa, eli noin euron).

Se on tuollainen valtava katettu tori ja kojuja riittää vielä noiden kuvassa näkyvien katosten ulkopuolellakin.

On pottua ja porkkanaa

Kaikki siisteissä pinoissa

Ei tietenkään yhtään niin makeita kuin suomalaiset.

Huomenna lähdemme Minskin kanssa Valdiviaan! Kävimme ostamassa liput tänään ja bussi lähtee huomenaamulla puoli yhdeksän maissa. Sunnuntaina lähdemme takaisin myöhään iltapäivästä ja olemme perillä joskus seitsemän aikaan illalla. Se on noin kolmen tunnin matka suuntaansa. On luvattu aurinkoa ja melkein 20 astetta lämmintä, oikein mukavaa. Odotan innolla! Menemme ehkä vielä tänään illalla yksille Mayran ja muiden kanssa tuohon tien toiselle puolelle Madchesteriin. Yksille vain. Täytyy jaksaa huomenna matkustaa. Odotan innolla! Lupaan liimata tällä kertaa kameran käteeni ja raportoida vaihteeksi kuvin.

Hasta luego, chao!