Tämä viikko on ollut hieman outo. Luulin jo, että nyt alkaa olla tasaisen tylsiä ja normaaleja kaikki päivät ja pääsisin hieman omaan työarkeeni kiinni, mutta täällä asiat muuttuvat koko ajan. Pahinta on, että muutoksista ei oikein kerrota etukäteen eikä kukaan tunnu tietävän yksityiskohtia tai mikä on käytäntö.
Keskiviikkona menin kahdeksaan töihin, mutta myöhemmin (oikeastaan vasta tänään, perjantaina) kävikin ilmi, ettei minun olisi tarvinnut tulla vasta kuin puoli kymmeneen. Glady oli poissa töistä ja luulin, että minun piti pitää hänen tuntinsa yksin, koska kukaan muu ei ollut sitä pitämässä ja tytöt olivat kuitenkin luokassa odottamassa tunnin alkua. Pidin sitten tekemäni PP-esitelmän Suomesta ja yritin saada heitä vähän keskustelemaan englanniksi sen jälkeen. (Englanniksi keskusteluhan ei siis ole mitenkään realistista lyseon opiskelijoiden kanssa, koska he eivät vain suostu sanomaan mitään ja kaikki suullinen ilmaisu on todella hankalaa) Tosiaan vasta jälkikäteen sain tietää, että minun ei todellakaan odotettu pitävän tuntia yksin. Minulle se vain oli luonnollista, että jonkun se tunti on pidettävä, kun ei siellä ollut muita opettajia eikä oppilaille oltu edes annettu mitään tehtäviä tehtäviksi sillä aikaa. Seuraaville tunneille onneksi Sussy tuli kanssani ja pidimme tunnit yhdessä. Luulin jo joutuvani pitämään iltapäivänkin tunnit yksin, koska Sussyn piti lähteä, mutta luokassa oli onneksi muita opettajia vetämässä jotain ihan muuta aktiviteettia opiskelijoille, joten lähdin hyvällä omallatunnolla ajoissa kotiin työskentelemään. Onneksi keskiviikkoiltana sain tehdä töitä Brunon kanssa ja se piristi.
Tiistaina pääsin tosiaan myös aikaisemmin, kun seuraamallani opettajalla oli vain kolme opetustuntia sinä päivänä. Torstaina minulla piti olla nelosten tunti iltapäivällä, mutta sainkin tietää puolen päivän maissa, että kaikki opiskelijat ovat jossain tapahtumassa keskustassa kertomassa lyseolla opiskelusta. Vähän niin kuin mainostamassa lyseota tai jotain semmoista. Pääsin taas aikaisemmin kuin normaalisti. Oli kyllä mukavaa, että sain tehdä tuntisuunnitelmat kaikkina päivinä ajoissa niin, että illat ovat jääneet omaan käyttöön.
 |
| El Farolito |
 |
| Täällä tulee syötyä tosi terveellisesti koko ajan.. kröhöm. |
Tiistai-iltana kävimme muuten Minskin ja Elinan kanssa Alemanialla yhdessä suositun näköisessä pitsapaikassa syömässä ja pölisemässä. Meidän on sinne pitänyt mennä jo aiemminkin, mutta se on aina niin täyden näköinen, että on jäänyt välistä. Nyt menimme ajoissa paikalle ja pääsimme näkemään, miksi se on niin suosittu. Ihanan kodikas baari: puulattiat ja yläkerrassa viisto katto, seinillä ja puupöydissä kirjoituksia. Hemmetin hyvä musiikki, iloisia ihmisiä, nopea palvelu, to-del-la hyvät pitsat ja suhteellisen halvat hinnat. Kaikki kohdallaan. Heti sovimme, että menemme uudestaan joku viikonloppu sinne viihtymään.
Tänään perjantaina pääsin taas puolen päivän aikaan, nyt ihan aikataulun mukaisesti tosin. Kävin vähän kaupungilla pyörimässä ja odottelin Minskiä töistä. Heitimme työkamppeet kämpille ja lähdimme kohti Feria Pintoa, joka on suuri tori, mistä saa halvalla vihanneksia ja hedelmiä ym., mitä nyt toreilla myydään. Ensimmäistä kertaa tuli semmoinen todella turisti ja kuka-ei-kuulu-joukkoon -olo, kun kävelimme siellä. Ei mitenkään erityisen pahalla tavalla, siellä vain tuli todella vahvasti olo, että pääsi näkemään aitoa paikallista elämää. Kojua kojun perään täynnä kauniisti pinottuja tomaatteja, avokadoja, kurkkuja jne. Mausteita paljaasti esillä laatikoissa, joista kauppias voi annostella suoraan pussiin sen verran kuin haluat. Lihaa, juustoja, ties minkämoisia papuja ja muita palkokasveja. Pikaruokakojuja ja useita kulkukoiria. Hulluna ihmisiä. Laukusta kaikki käskivät pitämään huolta, kun kerroin meneväni käymään Ferialla. Tästä syystä olin ehkä liiankin varovainen enkä uskaltanut esimerkiksi ottaa juurikaan kuvia. Ehkä ensi kerralla. Aion ehdottomasti mennä uudestaan. Sen verran halvempaa oli kuin marketeissa. Tällä kertaa mukaan tarttui vain kilo vihreitä linssejä (900 pesoa, eli noin 1,20€) ja puoli kiloa mansikoita (750 pesoa, eli noin euron).
 |
| Se on tuollainen valtava katettu tori ja kojuja riittää vielä noiden kuvassa näkyvien katosten ulkopuolellakin. |
 |
| On pottua ja porkkanaa |
 |
| Kaikki siisteissä pinoissa |
 |
| Ei tietenkään yhtään niin makeita kuin suomalaiset. |
Huomenna lähdemme Minskin kanssa Valdiviaan! Kävimme ostamassa liput tänään ja bussi lähtee huomenaamulla puoli yhdeksän maissa. Sunnuntaina lähdemme takaisin myöhään iltapäivästä ja olemme perillä joskus seitsemän aikaan illalla. Se on noin kolmen tunnin matka suuntaansa. On luvattu aurinkoa ja melkein 20 astetta lämmintä, oikein mukavaa. Odotan innolla! Menemme ehkä vielä tänään illalla yksille Mayran ja muiden kanssa tuohon tien toiselle puolelle Madchesteriin. Yksille vain. Täytyy jaksaa huomenna matkustaa. Odotan innolla! Lupaan liimata tällä kertaa kameran käteeni ja raportoida vaihteeksi kuvin.
Hasta luego, chao!
