Santiago!

Chilessä oli marraskuun lopulla presidentinvaalien ensimmäinen kierros ja harjoittelupaikkani oli yksi äänestyspaikoista, mikä tarkoitti sitä, että opetusta ei ollut perjantaista tiistaihin ollenkaan. Minskin koulu oli auki ihan normaalisti, mutta hän pyysi pari päivää vapaata, että pääsimme ottamaan pidemmän reissun kohti pohjoista. Matka alkoi torstaiyönä yöbussilla kohti Santiagoa Minskin ja Elinan kanssa!

Saavuimme kahdeksalta aamulla Santiagoon ja minulle tuli heti kaupungista hyvä fiilis. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Kauniita rakennuksia näkyi joka puolella ja paljon vihreää. Tykkäsin kovasti.

Etsimme Minskin kanssa hostellin (Elina meni kaverilleen yöksi) ja kiersimme Santiagon ydinkeskustaa katsellen ja ihmetellen. Keskustassa, lähellä Bellas Artesia sijaitseva Cerro Santa Lucia oli aivan ihana paikka puutarhoineen, pienine kiviportaikkoineen ja näköaloineen!

Kun lämpömittari alkoi nousta kolmenkympin paremmalle puolelle, istuimme terassille varjoon nauttimaan.

Oli niin kuuma! Ihanaa. Ensimmäistä kertaa kunnolla oikein kesäfiilis.

Kävimme sitten syömässä ja etsimme mukavan pienen baarin, missä näytettiin Englanti vastaan Chile ystävyysottelu. Chile tietenkin voitti, kuinkas muuten.

Ilta toi mukanaan ihanan pienen viileyden, mutta ei kuitenkaan kylmennyt liikaa niin kuin Temucossa. Liityimme Minskin kanssa vielä illaksi Elinan ja hänen parin ystävänsä seuraan, Arturokin tuli vielä Temucosta käymään. Olimme Minskin kanssa ihan hullun väsyneitä, mutta jaksoimme aamukolmeen asti (joka on siis todella aikainen bileiltana Chilessä) ja sitten piti jo kyllä raahautua hostellille. Ehdimme sentään vähän nähdä Santiagon yöelämää. Ihana päivä kaiken kaikkiaan, täynnä semmoista kesämäistä onnea, tiedättekö. :)

Seuraavana päivänä matkasimme rannikolle Valparaísoon. En aio kuitenkaan kirjoittaa siitä sen kummemmin tänne, koska reissumme päättyi hieman yllättäin ja Minski joutui palaamaan kotiin Suomeen. Aion laittaa teille kuitenkin kuvia Valposta seuraavaan postaukseen, koska se on todella kaunis kaupunki ja käymisen arvoinen paikka.

Hasta luego!

Felicidades a La Roja y los profesores!

Chile voitti eilen Ecuadorin MM-kisojen karsinnoissa ja pääsi läpi! Viva Chile! Katsoimme pelin vuokranantajan (Minskin takana vasemmalla) ja muutaman kämppiksen kanssa. Jalkapallon MM-kisat on täällä(kin) iso juttu ja yöllä piti yrittää saada unen päästä kiinni kaduilta kuuluvien huutojen ja autojen torvien ääniltä. Ja nämä olivat vasta karsinnat. Onpahan nyt sitten kaksi joukkuetta seurattavana, kun Englanti ja Chile ovat molemmat mukana. Suomi ei yllättäin päässyt mukaan.

Mitähän muuta voisin nopeasti tässä kertoa... Sää on upea, koko ajan on lämmin. Aurinkoista on ollut suurimman osan aikaa. Asteet on jotain 15 ja 20 väliltä päivällä ja yöllä saattaa laskea jopa +5:een, muttei aina. Todella paljon vähemmän kaipaa lämmitystä päälle ja nyt pärjään jo ihan tennareillakin.

Kävin postissa kyselemässä pakettien perään, koska olen siis myös tilannut pari juttua nettikaupoista enkä ole niitäkään saanut. No, postista sanottiin, että kansainvälisten pakettien kanssa on hirveästi viivettä (minusta kuusi viikkoa ei ole enää viive, vaan lähinnä v****lua - pardon my French) ja että minun pitäisi käydä kyselemässä paketteja lähetystunnuksineen. Eli jos kukaan viisas pakettia tännepäin lähetellyt on ottanut lähetystunnuksen tai paketin numeron ylös ja se on vielä tallessa, voisitteko laittaa minulle viestillä, niin menen sitten seuraavan kerran niiden kanssa postiin. Muuten ei auta kuulemma muu kuin odotella. Huoooh.

Meillä on töissä nyt ollut todella paljon erikoisia päiviä, jolloin osa oppilaista pääsee lähtemään aikaisemmin tai jostain muusta syystä tunneilta on joko paljon oppilaita pois tai niitä ei pidetä ollenkaan. Viime viikon torstaina en päässyt pitämään tuntejani nelosten kanssa eikä niitä ole kuulemma huomennakaan. Tuosta noin, hups vaan, jää nelosilta kaksi viikkoa englantia pois aikataulusta. Koska heillä on sitä vain kerran viikossa, on se mielestäni paljon. Ehdin pitää heille ehkä enää neljä oppituntia. Todella harmillista. Perjantai on meillä kokonaan vapaata, koska tänään (keskiviikkona) on virallisesti El Día del Profesor, eli opettajienpäivä, jolloin juhlistetaan opettajia ja heidän tekemää työtään. Miksei meillä ole Suomessa opettajienpäivää? Pitäisi olla!

Tässä on alkanut ehkä pikkuhiljaa ikävä kolkutella. Sitä vain huomaa kaipaavansa erinäisiä pikkuisia asioita Suomesta. Tekee mieli kuunnella suomalaista musiikkia, suomalainen karkki maistuisi niin hyvältä juuri nyt (niitä paketteja odotellessa...), olisi ihanaa mennä kunnon lämpimään suihkuun tai katsella suomalaista telkkaria sohvalta, hakea Ruohonjuuresta alennuksessa olevaa mantelitahnaa ja aloe veraa, ja syödä monta palaa paahdettuja ruispaloja voilla! Nam. Ystävien ajattelu on kuitenkin pahinta. Kiitos maileista niitä lähettäneille, ne ovat ihania, vaikka samalla tekee pahaa lukea niitä, koska ikävä iskee pintaan niin lujaa. Yritän pysyä kiireisenä ja onhan minulla täälläkin ihania ihmisiä ympärillä, joten ei hätää. Syksyä ja kylmää ei ole ikävä! Eikä kesken jäänyttä gradua. Ne saatte pitää! :D

Harjoitteluni on juuri nyt puolessa välissä! Olen ollut täällä tasan seitsemän viikkoa ja minulla on enää seitsemän viikkoa aikaa olla täällä. Locura! En halua vielä edes ajatella paluuta. En sitten yhtään! Aika voisi ihan vähän hidastua. Tai sitten joku voisi tarjota minulle kuukaudeksi pidempään hyvin palkattua työtä täällä. Sekin sopisi oikein hyvin. Sillä välin, jos teillä on jotain tuliaistoiveita, niitä otetaan vastaan. :)

Hyvää opettajienpäivää kaikille opettaj(analui)ille sinne Suomeenkin!