Chileläinen henkilöllisyystodistus

Tätä harjoittelua varten hankkimani viisumi on mallia residente temporanea, mikä tarkoittaa väliaikaista asukasta. Täällä ollessani olen siis virallisesti tämän kaupungin, ja Chilen, asukas. Minun täytyi käydä kahdessa eri paikassa saadakseni virallisen henkilöllisyystodistukseni. Ensimmäisen paikan nimi on Departamento de Extranjería y Policía Internacional ja siellä kävin muistaakseni jo toisella viikollani täällä. Se sijaitsee Caupolicánin ja Mirafloresin risteyksessä, sellaisen autokorjaamon vieressä. Siellä he ottivat minun tietoni ylös, nappasivat minusta kuvan ja oikean käden peukaloni sormenjäljen. Sain valokopion, jossa olivat kaikki nämä tietoni ja kuvani ja sanoivat, että minun pitää mennä kyseisen dokumentin kanssa Registro Civiliin, siviilirekisteriin, josta saisin sitten varsinaisen todistuksen. Valokopio maksoi 800 pesoa, eli noin euron.

Registro Civil oli lakossa pitkään, monta viikkoa, kun saavuin Chileen, joten en päässyt heti käymään siellä. Se aukaisi ovensa vasta 23.9. ja paikka on ollut aika lailla tukossa siitä lähtien. Se aukeaa 8:30 aamulla, mutta sulkee ovensa jo klo 14:00, joten ainut päivä, kun pääsin siellä työaikatauluni takia käymään, oli perjantai. Perjantai on pahin päivä kaikista jonottamisen kannalta. Menin perjantaina töiden jälkeen sillä viikolla siellä käymään, kun se oli avannut ovensa, mutta se ihmisten määrä sai minut lähtemään samantien pois. Minulla oli töitä tehtävänä enkä olisi mitenkään voinut odottaa useampaa tuntia silloin. Päätin mennä sen sijaan torstaiaamuna heti, kun ovet aukeavat. Sain kuulla, että on olemassa siviilirekisteri myös Mall Portalilla, joka on lähempänä kotiani, joten menin sinne. Siellä sain tietää, että ulkomaalaisten henkilöllisyystodistukset voi hoitaa vain keskustassa! Turha reissu siis. Asian voi siis hoitaa vain siviilirekisterissä, joka sijaitsee Vicuña McKennan ja Arturo Varasin risteyksessä. 

Jouduin sitten palaamaan sinne seuraavana perjantaina ja odotin kolme tuntia pääsyä tiskille. Kun hain jonotuslipukkeen, edelläni oli yli sata ihmistä. Kannattaa siis mennä paikalle heti aamusta, jos suinkin vain pääsee. Kahdelta toimisto sulkee ovensa, mutta sisälle saa jäädä odottamaan vuoroaan ja kaikkia jonotusnumeron saaneita palvellaan kyllä. Tiskillä otetaan kaikki henkilöllisyystiedot ylös, kysytään Chileen saapumispäivää ja syitä täällä oloon, otetaan kuva, nimikirjoitukset ja sormenjäljet kaikista sormista ja monella eri tavalla. Tähän meni aika kauan aikaa, varmaan kokonaisuudessaan noin puoli tuntia. Henkilöllisyystodistus maksoi 4050 pesoa, eli noin kuusi euroa. Kävin hoitamassa tämän kaiken siviilirekisterissä siis perjantaina 4.10.

Kävin puolentoista viikon päästä kyselemässä henkilökorttini perään, mutta ei ollut valmista, joten odottelin vielä muistaakseni puolitoista viikkoa lisää. Korttia hakiessa ei onneksi ole isoja jonoja, joten sen hakeminen onnistuu nopeammin, kunhan se vain on valmis. Kaiken tämän jälkeen pitää vielä palata kertaalleen rekisteröimään henkilökortin numero sinne ensimmäiseen toimistoon, eli Departamento de Extranjería y Policía Internacionaliin, joka on muuten auki paljon myöhempään kuin Registro civil, ainakin viiteen iltapäivällä.

Kannattaa varautua siihen, että Chilessä kaikki on huonosti organisoitua ja virallisten asioiden hoitaminen vie aikaa. Toiminta virastoissa ei ole ollenkaan niin tehokasta kuin Suomessa. Jos joskus on turhauttanut Kelassa tai Työvoimatoimistossa asiointi, niin ei enää tämän kokemuksen jälkeen. No, sainpa henkilöllisyyskorttini vihdoin ja viimein, viisi viikkoa ennen paluutani Suomeen!

El centro de Temuco

Tänään paistoi aurinko! Täällä on satanut tai ollut muuten vaan harmaata melkein koko ajan, kun olen täällä ollut, mutta tänään saatiin maistella vähän auringonpaistettakin. Kiersin Temucon keskustaa ja eksyin vähän kauemmaksikin. Kävelin kohti etelässä kohovia mäennyppylöitä saadakseni hienoja kuvia, mutta sitten huomasin, että naapurusto alkoi muuttua hieman liian köyhän näköiseksi. Lähdin kävelemään erään pyörätien (täällä on näköjään pyöräteitä!) mukaisesti ja tajusin, että toisella puolella sitä on todella köyhää asutusta ja toisella puolella korkea muuri, jonka päällä on piikkilankaa ja vartijan näköinen kaveri aseen kanssa. Jaiks. Sitten vain kävelin mahdollisimman nopeasti pois (pyörätie tuntui jatkuvan ikuisuuden, koska halusin siltä pois) ja käännyin takaisin kohti keskustaa. En ollut siis mitenkään erityisen kaukana keskustasta, vain noin viiden korttelin verran ehdin muistaakseni kävellä. Näytin varmaan juuri niin turistilta sillä alueella kuin minusta tuntuikin. Onneksi oli keskipäivä ja sain kävellä rauhassa. Kuvia en saanut otettua muuta kuin keskustasta. En todellakaan uskaltanut ottaa kameraani esille siellä kauempana, vaikka sieltä olisi saanut ne kiinnostavimmat kuvat.

Tästä kävelen töihinkin, Alemaniaa toiseen suuntaan kuin missä sijaitsee Mall Portal Temuco.

Matkan varrella on myös puisto / aukio, jonka nimeä en tiedä

Manuel Mont

Falabella on tavaratalo

Cafetería Turista, missä vuokranantaja señor Martí tarjosi teen ja jonkin hemmetin hyvän kakkupalan joskus ensimmäisinä päivinäni täällä

Plaza de Armas, joka on siis sama aukio, jolla ensimmäisenä työpäivänä kävin katsomassa Cuecaa

Plaza de Armaksella oli jotain itsenäisyyspäivän tapahtumaa taasen, lapsille pompittavia juttuja

Tuolla ne kukkulat nyt siintävät. Niistä ehdin nopeasti ottaa kuvan ennen kuin lähdin kiireen vilkkaa pois

Keskustan mainostaulu. Cos Party -mainos ylärivin toinen vasemmalta. Näin myöhemmin Cos-pelaajia kotiinpäin tallustellessani.

Alkoi pikkuhiljaa pilvistyä. Paris on toinen iso tavaratalo. Katu on Arturo Prat.

Parisin edessä oli laama! Kai sen kanssa olisi saanut ottaa maksua vastaan kuvan. Otin salaa kuvan toiselta puolen katua. Taustalla näkyvä Cruz Verde on apteekki.

Jotain rapistuvia rakennuksia kotimatkalta Manuel Montin varrella.

Löysin keskustassa seikkaillessani myös viraston, josta minun olisi tarkoitus hakea virallinen chileläinen henkilöllisyystodistukseni, ettei tarvitsisi kantaa passia mukana joka paikkaan. Olen tavallaan määräaikaisesti Chilen kansalainen. Kävin muistaakseni keskiviikkona hakemassa epävirallisen chileläisen henkilöllisyystodistuksen, joka on vain A4-paperille printattu versio. Cristóbal neuvoi minut kyseiseen virastoon, se on aika lähellä lyseota. Virallisen saan sitten tuolta keskustan virastosta. Ongelma siis on vain se, että kyseisen viraston henkilökunta on toistaiseksi lakossa. Tänäänkin sen ohi kävellessäni oli iso kyltti, jossa luki EN PARO. Odottelen tässä koska lakko loppuu ja saan mennä virastoon asioimaan.

Perjantaina kävin puolestani pankissa asioimassa, koska minun piti maksaa CIMOn välityspalkkio. Menin ensin väärään pankkiin ja siellä onneksi ystävällinen vartija kertoi mihin minun pitäisi mennä. Eräs nainen sattui ohimennen kuulemaan meidän keskustelumme ja sanoi, että on menossa samaan suuntaan ja voi auttaa minut perille. Hän selitti kaikkea todella nopeasti ja osan ymmärsinkin, mutta tilanne, jossa hän huikkasi minulle el colectivon, eli jaetun taksin, ja kannusti hyppäämään kyytiin, oli kyllä niin nopea, etten paljon ehtinyt miettiä. Kyydissä oli jo kaksi ennen minua ja sanoin kuskille vain pankin nimen ja kadun, jolla edellisen pankin vartija oli sanonut sen sijaitsevan. Kyytiin hyppäsi vielä neljäskin asiakas matkan varrelta. Matka maksoi 450 pesoa eli alle 70 senttiä. Pankissa oli hirveästi jonoa, mutta sain asiani kuitenkin lopulta hoidettua. Minun piti kuitenkin palata takaisin lyseolle ja olin aika kaukana, joten ajattelin, että otan colectivon myös takaisin. Pysäytin ensimmäisen ja kysyin, mikä colectivo (takseissa on numerot katolla) menee Balmacedalle ja kuski antoi numerot. Huikkasin yhden pysähtymään ja pääsin taas 450 pesolla matkustamaan takaisin lyseolle. Todella hassu kokemus! Aivan mainiota, että tuli vähän vahingossa kokeiltua noita colectivoja. Ne ovat kuitenkin todella halpa tapa matkustaa.

Tänään vein ensimmäistä kertaa vaatteitani pestäväksi. Talollamme ei ole pyykinpesumahdollisuutta, joten vaatteet pitää pestä joko itse käsin tai viedä pesulaan pestäväksi. Minulla ei ole vaatteita mukana paljonkaan, mutta ehti niitä reilussa viikossa kuitenkin muovikassillisen verran likaisia kertyä, joten päätin viedä ne tänään pesulaan. 3.900 pesoa, eli noin 6 euroa maksaa yksi koneellinen (maks. 5kg) samanvärisiä vaatteita. Saan hakea vaatteet huomenna. Pesin käsipyykkinäkin jotain riepuja tänään. Ongelmana on vain vaatteiden ripustaminen täällä huoneessa, kun ei ole mitään telinettä. Pistin henkariin suinkukoppiin roikkumaan.

Ostin täksi illaksi pari chileläistä olutta itselleni juotavaksi ennen Madchesteriin menoa. Reilun puolen tunnin päästä pitäisi nähdä Mayra ja kumppanit siellä. Nämä on samoja oluita kuin ne, joita maistoin silloin viime viikonloppuna, kun señor Martí ja osa talon asukkaista olivat laittaneet sopaipilloja ja nakkeja meille. Hyviä ovat. Señor Martí puhui viimeksi tänään nähdessämme jostain olutnäyttelystä/-maistelusta tms. En oikein ymmärtänyt kaikkea, enkä muistakaan enää, mutta vaikutti kiinnostavalta! :D Koska olut. Hän lupasi myös katsoa, jos löytäisi minulle pyörän jostain lainaan, niin pääsisin käymään Cerro Ñielolilla seikkailemassa. :)

No niin, tämä alkoi mennä ajatusvirran suoltamiseksi taas vaihteeksi, joten sanon chau ja lähden kohta kohti Madchesteriä!