Chileläinen henkilöllisyystodistus

Tätä harjoittelua varten hankkimani viisumi on mallia residente temporanea, mikä tarkoittaa väliaikaista asukasta. Täällä ollessani olen siis virallisesti tämän kaupungin, ja Chilen, asukas. Minun täytyi käydä kahdessa eri paikassa saadakseni virallisen henkilöllisyystodistukseni. Ensimmäisen paikan nimi on Departamento de Extranjería y Policía Internacional ja siellä kävin muistaakseni jo toisella viikollani täällä. Se sijaitsee Caupolicánin ja Mirafloresin risteyksessä, sellaisen autokorjaamon vieressä. Siellä he ottivat minun tietoni ylös, nappasivat minusta kuvan ja oikean käden peukaloni sormenjäljen. Sain valokopion, jossa olivat kaikki nämä tietoni ja kuvani ja sanoivat, että minun pitää mennä kyseisen dokumentin kanssa Registro Civiliin, siviilirekisteriin, josta saisin sitten varsinaisen todistuksen. Valokopio maksoi 800 pesoa, eli noin euron.

Registro Civil oli lakossa pitkään, monta viikkoa, kun saavuin Chileen, joten en päässyt heti käymään siellä. Se aukaisi ovensa vasta 23.9. ja paikka on ollut aika lailla tukossa siitä lähtien. Se aukeaa 8:30 aamulla, mutta sulkee ovensa jo klo 14:00, joten ainut päivä, kun pääsin siellä työaikatauluni takia käymään, oli perjantai. Perjantai on pahin päivä kaikista jonottamisen kannalta. Menin perjantaina töiden jälkeen sillä viikolla siellä käymään, kun se oli avannut ovensa, mutta se ihmisten määrä sai minut lähtemään samantien pois. Minulla oli töitä tehtävänä enkä olisi mitenkään voinut odottaa useampaa tuntia silloin. Päätin mennä sen sijaan torstaiaamuna heti, kun ovet aukeavat. Sain kuulla, että on olemassa siviilirekisteri myös Mall Portalilla, joka on lähempänä kotiani, joten menin sinne. Siellä sain tietää, että ulkomaalaisten henkilöllisyystodistukset voi hoitaa vain keskustassa! Turha reissu siis. Asian voi siis hoitaa vain siviilirekisterissä, joka sijaitsee Vicuña McKennan ja Arturo Varasin risteyksessä. 

Jouduin sitten palaamaan sinne seuraavana perjantaina ja odotin kolme tuntia pääsyä tiskille. Kun hain jonotuslipukkeen, edelläni oli yli sata ihmistä. Kannattaa siis mennä paikalle heti aamusta, jos suinkin vain pääsee. Kahdelta toimisto sulkee ovensa, mutta sisälle saa jäädä odottamaan vuoroaan ja kaikkia jonotusnumeron saaneita palvellaan kyllä. Tiskillä otetaan kaikki henkilöllisyystiedot ylös, kysytään Chileen saapumispäivää ja syitä täällä oloon, otetaan kuva, nimikirjoitukset ja sormenjäljet kaikista sormista ja monella eri tavalla. Tähän meni aika kauan aikaa, varmaan kokonaisuudessaan noin puoli tuntia. Henkilöllisyystodistus maksoi 4050 pesoa, eli noin kuusi euroa. Kävin hoitamassa tämän kaiken siviilirekisterissä siis perjantaina 4.10.

Kävin puolentoista viikon päästä kyselemässä henkilökorttini perään, mutta ei ollut valmista, joten odottelin vielä muistaakseni puolitoista viikkoa lisää. Korttia hakiessa ei onneksi ole isoja jonoja, joten sen hakeminen onnistuu nopeammin, kunhan se vain on valmis. Kaiken tämän jälkeen pitää vielä palata kertaalleen rekisteröimään henkilökortin numero sinne ensimmäiseen toimistoon, eli Departamento de Extranjería y Policía Internacionaliin, joka on muuten auki paljon myöhempään kuin Registro civil, ainakin viiteen iltapäivällä.

Kannattaa varautua siihen, että Chilessä kaikki on huonosti organisoitua ja virallisten asioiden hoitaminen vie aikaa. Toiminta virastoissa ei ole ollenkaan niin tehokasta kuin Suomessa. Jos joskus on turhauttanut Kelassa tai Työvoimatoimistossa asiointi, niin ei enää tämän kokemuksen jälkeen. No, sainpa henkilöllisyyskorttini vihdoin ja viimein, viisi viikkoa ennen paluutani Suomeen!

20 neliön valtakuntani

Aloitin asunnosta kyselyn kunnolla joskus heinäkuun alussa laittamalla sähköpostia Chilen CIMOn yhteyshenkilölleni, señor Salinakselle. Odottelin vastausta muistaakseni parisen viikkoa ja jouduin laittamaan viestiä uudempaan otteeseen ennen kuin sain vastauksen (Yleinen ongelma, olen huomannut. Pitää olla sinnikäs ja kärsivällinen.). Tarjolla oli joko kalustettu yksiö noin 600 eurolla kuussa tai huone opiskelija-asuntolasta (langattomalla netillä - taikasanat) 300 eurolla kuussa. Vaikka arvostan yksityisyyttäni ja omaa tilaa, oli 600 euroa kuussa vähän turhan kallis hinta siitä ilosta. Kyllä sitä kolme kuukautta asuu  vaikka sitten solussakin. Señor Salinas antoi minulle sähköpostiosoitteen, josta pääsin kyselemään huoneesta tarkemmin. Muutamien hieman jännittävienkin sähköpostien vaihtamisten jälkeen sain vihdoin viikkoa ennen lähtöäni varmuuden, että huone odottaa minua perillä Temucossa.

Suihku muistuttaa minua liikaakin Englannissa asumisesta. Kuumahanasta tulee sopivaa vettä, joten kylmähanaa ei tarvitse käyttää. Suihku on harva ja suihkii vähän joka suuntaan.

Vessassa on kylmä.

Huoneeni on arviolta noin 20 neliötä ja sängyn lisäksi täällä on työpöytä ja pari nojatuolia. Vaikuttaa äskettäin rempatulta, niin kuin minulle lupailtiinkin. Huoneeseen tullaan sisäpihalta, jonne pääsee kulkemalla talon läpi. Talossa sisällä on huoneita, joiden asukkaat jakavat kylpytilat, kun taas sisäpihan huoneilla on omat sisäänkäynnit ja kylpyhuoneet. Keittiö on kaikkien yhteinen. Talossa asuu kaiken kaikkiaan 24 henkilöä, joista suurin osa on parikymppisiä yliopisto-opiskelijoita. Talossa asuu myös nainen (sama nainen, jonka tapasin ensimmäisenä päivänä ja joka näytti minulle huoneeni), joka työskentelee täällä siivoojana ja siivoaa talon keittiötä ja jokaista huonetta myöten joka päivä. Minun ei siis tarvitse siivota itse. Vuokra on 180.000 pesoa kuukaudessa eli noin 265€.

Sisäpihalla on sisäänkäynnit useampaan huoneeseen. Keinun luota, oikealta nurkan takaa mennään keittiöön. Vasemmalle mennään olohuoneeseen.

Sisäpiha keittiöltä päin kuvattuna. Huoneeni ovi ei näy kuvassa, se on paljon oikeammalla.

Minun oveni on sisäpihan perimmäisessä nurkassa

Huoneeni viereinen huone on puuliiteri (päätalossa on takka, joka toimii lämmityssysteeminä)

Chilessä on kai aika tavatonta, että opiskelijat asuisivat omassa pienessä yksiössä, jossa on oma kylpyhuone ja keittiö. Ymmärtääkseni tavallisempaa on, että omaan asuntoon tai taloon muutetaan vasta sitten kumppanin kanssa tai kun tienaa hyvin työssään. Minultakin on jo kysytty olenko naimisissa ja oletusarvona näköjään on, että minulla on poikaystävä, jonka kanssa aion mennä naimisiin, koska olenhan sentään jo 29-vuotias. Oho, mitenkäs tästä päädyinkään puhumaan... Öhöm.

Melkein kaikki talot ovat lukittujen porttien takana täällä, myös meidän.

Yhteinen keittiömme, mikä on onneksi aina siisti, koska siivooja pitää sen puhtaana.

Mutta siis asuntoa hakevalle tiedoksi, että kimppakämppä on usein nuorten suosima asumismuoto ja suomalaisen perusasunnon kaltaisesta yksiöstä voi joutua maksamaan aika paljonkin enemmän. Sanoisin, että jos osaa tarkasti sanoa yhteyshenkilölleen millaisen asunnon haluaa, pääsee prosessissa etenemään varmasti nopeammin. Vaihdoimme oman yhteyshenkilöni kanssa aika monta sähköpostia erilaisista asunnoista, koska odotin hänen pystyvän kertomaan minulle kaikki eri vaihtoehdot (joita hän sanoi alunperin olevan paljon), joista sitten valitsisin. Mutta eihän hän voi arvata, mitä minä asunnolta vaadin. Eli suosittelen listaamaan suoraan, että haluan asunnon, missä on netti, vessa, kirjoituspöytä, suihku, keittiö, varavuode, keskusta/työpaikka lähellä, pyykinpesumahdollisuus - mitä kukin nyt tärkeänä pitää. Itse en oikeastaan antanut alunperin kriteereiksi muuta kuin lähellä työpaikkaa ja kalustettu, jonka takia väänsimme hetken vaihtoehtojen kanssa. Tarkat kriteerit vähentää häseä. :)

Omaan huoneeseeni olen erittäin tyytyväinen. Todella lähellä työpaikkaa se ei ole, koska yhteyshenkilöni ei suositellut kyseistä asumisaluetta minulle. Tämä asunto on lähempänä keskustaa ja palveluita, ja täällä on paljon opiskelijoita. Keittiön (ja olohuoneen) jakaminen on edelleen vähän mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta eiköhän tämä tästä.

¿Tenéis algunas preguntas? Por favor, consúltame :)

Viisumin haku Chileen työharjoittelua varten

Viisumin hakeminen Chileen oli yksi päänsärky lisää matkajärjestelyissä. CIMOn suomalaiselta yhteyshenkilöltä sain tietää, että Chileen pitää hakea työviisumia, opiskelija- tai turistiviisumi ei riitä ja niillä työharjoitteluun lähteminen olisi laitonta. Työviisumissa on se puoli, että se maksaa tietysti hieman enemmän. CIMOn yhteyshenkilöni tiesi kertoa, että tämä liittyy siihen, että chileläiset joutuvat myös maksamaan jonkin kalliimman maksun Suomeen tullessaan, joten vuoroin vieraissa tms. Olin vain kerran aiemmin hakenut viisumia, Pietariin, ja siinäkin prosessissa olin yksi ryhmäviisumilaisista, joten homma ei ollut hirveän hankala tai kallis. Ehkä se oli kokemattomuuttani asiassa, tiedä häntä, mutta kovin helppoa tuon viisumin hakeminen ei mielestäni ollut.

Aloitetaan siitä, että Suomen CIMOsta sanottiin, että hae työviisumia ja Chilen CIMOn mailissa puhuttiin taasen visa estudiantesta, eli opiskelijaviisumista. Pari selventävää sähköpostia piti lähettää, että tiesin, mitä oikein haenkaan. Toiseksi, en meinannut kuollaksenikaan löytää Chilen Helsingin suurlähetystön nettisivuilta viisuminhakulomaketta. En vaikka käytin vuorostaan espanjankielistä ja vuorostaan englanninkielistä versiota, googlailin eri hakusanoilla (espanjaksi ja englanniksi) ja käytin sivuston omaa hakupalvelua ja FAQ:ta. Chilen yhteyshenkilöni kertoi, että asian pystyy hoitamaan sähköpostitse (että he lähettävät hakemuksen ja voin palauttaa sen samaa kautta), mutta en koskaan saanut sähköpostiini vastausta, kun suurlähetystöstä asiasta kyselin (espanjaksi). Minulla oli ehkä väärä sähköpostiosoite. Löysin lopulta Helsingin konsulaatin sivuilta oikean linkin, josta pääsi sivulle, jolla rekisteröidytään heidän palveluunsa ja omilla tunnuksilla pääsee palvelussa sitten täyttämään viisumihakemusta. Tämä sähköinen palvelu on nimeltään El Sistema de Atención Consular, tai SAC, ja pääset sinne klikkaamalla tästä. Palvelu toimii niin espanjaksi kuin englanniksikin.

Minusta olisi ollut ihan mukavaa, jos tästä olisi ollut selkeämmät ohjeet (esim. suora linkki palveluun sähköpostissa). Kesti aikansa itsekseen keksiä tuollainen palvelu, johon pitää luoda tunnukset ja kaikki, että pääsee viisumihakemuksen lähettämään. Varsinkin kun ainut virallinen ohjeistus, mitä sain oli "katso Chilen suurlähetystön sivuilta" (ilman mitään linkkiä) ja "onnistuu sähköpostitse". Asiaa ei auttanut yhtään Chilen suurlähetystön erittäin epäselvät nettisivut, joiden espanjan- ja englanninkieliset versiot aina hieman erosivat toisistaan.

Itse palvelussa viisumihakemuksen täyttäminen onkin hyvin simppeliä, kunhan siihen tarvittavat liitteet ovat sähköisessä muodossa. Joitakin liitteitä jouduin ainakin itse skannailemaan koneelle. Tarvittavat liitteet ovat tuore passikuva, rikosrekisteriote (voi tilata espanjaksi täältä), CIMOn virallinen hyväksymiskirje (josta käy ilmi työnantajan tiedot ja asumiskulut kattavan apurahan saanti), kopio passista ja lääkärintodistus. Hyväksymiskirjeen saat CIMOn yhteyshenkilöiltä, jotka hoitavat paikan löytymisen puolestasi. Kaikki muut liitteet hankitaan itse. Lääkärintodistuksen saa käymällä ihan tavallisessa terveystarkastuksessa ja pyytämällä lääkäriä täyttämään englanninkielisen terveydentilaselvityksen. Omassani oli selkeät tiedot esimerkiksi rokotuksista (joista esim. A-hepatiitin vahvistuksen otin juuri tätä matkaa varten). Rikosrekisteriotteen voi tilata suoraan netistä ja sen saa espanjaksi. Samalla sivulla on myös tulostettavissa paperinen lomake, jonka voi sitten lähettää Oikeusrekisterikeskukseen, jos suosii perinteisempiä menetelmiä. Suosittelen tilaamista netistä, koska se on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Huomaa myös, että passisi tulee olla voimassa vielä 6kk reissun päättymispäivän jälkeen, jotta se on pätevä viisumia hakiessa.

LISÄYS: Kun valitset viisumityyppiä, valitse Residente Temporario Titular. Tätä muistan itse pohdiskelleeni hetken ennen kuin tiesin, minkä valita. Unohdin lisätä sen postaukseen aiemmin. :)

SAC-palvelun kautta pystyy seuraamaan viisumin käsittelyn etenemistä. Kun omaani ilmestyi viesti esperando pago, "odottaa maksua", otin sähköpostitse (consulado@embachile.fi) yhteyttä konsulaattiin saadakseni ohjeet maksamiseen. Tästäkään kun ei löydy tietoa suoraan konsulaatin nettisivuilta tai SAC-palvelusta. Jo seuraavana päivänä sähköpostiini vastattiin (englanniksi, vaikka otin yhteyttä espanjaksi) ja sain tilinumeron, jolle maksu tulisi suorittaa sekä ohjeen lähettää vielä kuitti paluusähköpostissa maksutapahtumasta, jotta viisumin käsittely voidaan saattaa loppuun. Työviisumin hinnaksi tuli 432,50€ ($503) (koko matkan budjetista on tulossa myöhemmin oma postauksensa). Viisumi pitää hakea henkilökohtaisesti paikan päältä Chilen konsulaatista, sitä ei voida postittaa. Viisumia haettaessa tulee ottaa mukaan passi, johon viisumi saadaan laitettua ja siellä pääsee kirjoittamaan nimensä ja painamaan oikean käden peukalon jäljet kaikkiin papereihin. Jos joku kaipaa Helsingin konsulaatin yhteystietoja, ne löytyvät klikkaamalla täältä. Se sijaitsee ihan Helsingin keskustassa, ei ole vaikeaa löytää perille. Aukioloajat ovat ma-pe klo 10-12:30.

Täytyy vielä sen verran sanoa tuosta SAC-palvelusta, että se ei aina päästänyt minua kirjautumaan tunnuksillani, vaan väitti, etteivät ne ole käytössä tai salasana on väärä. Tiesin, ettei se voi pitää paikkaansa, koska muistin tunnukseni ja salasanani oikein ja tallensin ne myös heti tietokoneelleni, jotta pääsisin aina tarvittaessa kirjautumaan. Ihmettelin tätä aluksi, mutta kävin aina tasaisin väliajoin tarkistamassa pääsenkö kirjautumaan ja siinä "odottaa maksua" -vaiheessa sitten onneksi pääsinkin. Odottelin muistaakseni pari kolme viikkoa (ellen jopa kokonaista kuukautta) viisumipäätöstä, joten sen kanssa ei kannata hätiköidä, ellei ole pistänyt hakemusta kiireellisenä menemään, mikä on tietysti oma hommansa. Viisumi pitää ottaa käyttöön 90 päivän sisällä sen myöntämisestä, joten liian aikaisin sitä ei kannata hakea. Minullahan on tässä vielä aikaa vajaa pari kuukautta ennen reissuun lähtöä, joten juuri sopivasti sain viisumini.

Viisumin yhteyteen tuli oikein vanhanaikaiset postimerkitkin, joita konsulaatin virkailija kertoi chileläisten rakastavan yli kaiken ^^

Nyt minulla on siis viisumi Chileen! Pienen säädön kautta sain senkin hoidettua. Jännitin kovasti Chilen konsulaatissa käyntiä, kun en tiennyt pitääkö siellä asioida englanniksi vai espanjaksi. Päädyin lopulta heittämään tervehdykset ilmoille espanjaksi ja loput keskustelusta käytiin sujuvasti englanniksi, mikä oli pienoinen helpotus. Ei mennyt mikään tärkeä info ainakaan ohi kielimuurin takia. Konsulaatin väki oli muutenkin hirveän hymyilevää ja rentoa, mielikuvat virallisen hiljaisesta aulatilasta katosivat samantien, kun astuin peremmälle kahden miehen kotoisaan pikku toimistoon. Sen verran kuitenkin jännitin, että unohdin kysyä turistiviisumin hintaa, mikä oli tarkoitus selvittää ystäväni vierailua varten. Ehkäpä painun taas Chilen suurlähetystön selkeille nettisivuille löytääkseni sen tiedon ennen lähtöäni...

Toivottavasti tästä postauksesta on apua tuleville viisumihakijoille ja kysykää vaan, jos on jotain kysyttävää. Saan sähköpostimuistutuksen jokaisesta kommentista, joten ei haittaa lähettää kysymyksiä, vaikka postaus olisi päiväykseltään jo vanha. Jos vain voin vastaamalla tehdä kenenkään muun hakuprosessista yhtään vähemmän mutkikkaan, autan mielelläni :)

Matkavakuutus yli 3 kuukauden matkalle

CIMO vaatii työharjoitteluun lähtijöiltä vakuutusta koko reissun ajaksi. Mietin vakuutusasioita hoitamaan lähtiessäni, että onneksi minulla on Ifin jatkuva matkavakuutus, jonka OAJ:n jäsenenä saan ilmaiseksi ja joka kattaa ensimmäiset 45 vuorokautta matkastani. Minun ei siis tarvitsisi kuin hankkia vakuutus loppuajalle, loistavaa. Voi, kunpa se olisikin ollut niin helppoa. Tässä teille vähän sekavaa makua siitä, mitä kävin läpi saadakseni matkalleni oikeanlaisen vakuutuksen.

Aloitin tutkimalla Ifin (missä minulla on myös kotivakuutus) verkkosivuja. Yli 45 vuorokauden määräaikaisesta vakuutuksesta ei saa hintatietoja suoraan netistä, vaan siinä tapauksessa pyydetään ottamaan yhteyttä asiakaspalveluun. Verkossa tarjotaan myös palvelua chattimuodossa, jossa otin heihin yhteyttä vain saadakseni edelleen ohjeet ottaa yhteyttä soittamalla. Kun pääsin puhumaan asiakaspalvelijan kanssa, kävi ilmi, että If ei voi myydä minulle yli 45 vuorokauden määräaikaista matkavakuutusta (minkä tarvitsen, koska tasan 90 päivää ei aivan riitä), koska minulla ei ole kolmea eri vakuutusta keskitettynä heillä. Jos ottaisin sen sijaan vain 45 vuorokauden vakuutuksen (jonka kyllä saisin, mutta joka ei tosiaan siis riitä), se maksaisi 144€ ja risat. Päätinpä sitten alkaa kilpailuttamaan eri vakuutusyhtiöitä ja siitä se tarjousrumba sitten alkoi.

Turva: Ei onnistu, jos ei ole ensin jokin muu vakuutus heillä; ehdottivat kotivakuutuksen siirtämistä heille, mutta se on paljon kalliimpi kuin nykyiseni. Sitten, jos on jo Turvan asiakas suositellaan jatkuvaa matkavakuutusta, mikä maksaa 60€ ja risat vuodessa, mutta kattaa vain 3 kuukautta, eli niille ylimenevälle 10 päivälle joutuisin vielä ottamaan erikseen 34 euron määräaikaisvakuutuksen. 100 vuorokautta yhteensä 94€. Halpa vaihtoehto, jos on jo valmiiksi Turvan asiakas.

Fennia: Onnistuu 100 päivän matkavakuutus, hintaa 95€ ja risat. Ei onnistu niin, että osa matkastani olisi vakuutettu sillä Ifin jatkuvalla vakuutuksella, vaan koko matka pitää vakuuttaa Fennian vakuutuksella. Ei tarvitse olla valmiiksi Fennian asiakas.

POP-vakuutus: Yli 136€ 100 vuorokautta. Ifin vakuutuksella ei mitään virkaa.

Pohjantähti: Myyvät matkavakuutuksia vain "kokonaisasiakkaille" (keitä ikinä he sitten ovatkaan) eikä heiltä saa lainkaan yli 3 kuukauden vakuutusta Chileen.

LähiTapiola: Koko matka pitää vakuuttaa heidän kauttaan (tässä vaiheessa aloin ymmärtää, että Ifin ilmaisesta 45 vuorokauden matkavakuutuksestani ei ole mitään iloa). Kolmen kuukauden matkavakuutus kustantaisi 72€ ja risat (tämä on jatkuva matkavakuutus, eli tuo on vuosimaksu), mutta koska tarvitsen reilun kolmen kuukauden vakuutuksen, pitää lisäksi ostaa vielä 10-16 vrk:n vakuutus, joka maksaa 34€. Eli 100 vuorokautta yhteensä 106€.

OP-Pohjola: 3 kuukauden vakuutus 94€, jonka päälle pitäisi ostaa 50 euron määräaikainen kuukausivakuutus, eli 100 vuorokautta yhteensä 144€ (sama kuin Ifin 45 vrk:n määräaikainen matkavakuutus). Kotivakuutuksen yhdeydessä matkavakuutuksen hinta laskisi 74€/v, mutta kotivakuutus on todella paljon kalliimpi kuin nykyiseni, joten vaihtaminen vain matkavakuutuksen takia olisi turhaa.

Tryg: Kyseinen yhtiö ei vastannut yhteydenottopyyntööni lainkaan (odotin reilut kaksi viikkoa).

Jotkin yhtiöt vaativat yli 90 vuorokauden matkavakuutuksiin terveydentilaselvityksen. Melkein kaikista vakuutusyhtiöistä kysyttiin, että eihän kyseessä ole mikään vuorikiipeilyreissu, koska sellaisia he eivät vakuuta. Yhdenkään vakuutusyhtiön nettisivuilla ei voi laskea hintaa itse näin pitkälle matkalle, vaan pitää soittaa kalliiseen 010-alkuiseen asiakaspalveluun, jossa asioiminen kestää, koska asia on hankala ja he ottavat ylös kaikki henkilötiedot yms. Joidenkin yhtiöiden verkkosivuilla voi täyttää yhteydenottolomakkeen, jolloin he ottavat sinuun yhteyttä. Esimerkiksi Trygin tapauksessa sitä yhteydenottoa ei sitten koskaan tullut.

Päädyin hyväksymään LähiTapiolan matkavakuutuksen, koska se oli yksi halvimmista (ei kuitenkaan halvin) ja asiakaspalvelija, jonka kanssa asioin, oli mukava ja kertoi minulle vakuutuksesta monelta eri kantilta asiantuntevasti. Hän vastasi kaikkiin kysymyksiini enkä kokenut olevani hankala asiakas, mikä taas joidenkin puhelujen aikana oli päälimmäinen tunne. Toinen hyvä vaihtoehto oli Fennia, joka oli itseasiassa halvin, ja missä asiakaspalvelu oli myös mukavaa ja asiantuntevaa. Fennian tarjous annettiin tasan 100 vuorokauden matkasta ja päivät merkittiin tarkasti, kun taas Tapiolan määräaikaisvakuutus on 10-16 vuorokaudelle, mikä antaa minulle hieman pelivaraa lentoja varatessa. Ottamani vakuutus on siis vain matkustajavakuutus, joka vakuuttaa sairaustapaukset yms., matkatavaravakuutus olisi maksanut enemmän. Itselläni kotivakuutus kattaa matkalla mahdollisesti katoavat tavarat, kuten kameran.

Aika monesti tuli turhauduttua oikein kunnolla tämän prosessin aikana. Mutta kun vakuutus on hankittava, kun se kerran vaaditaan. Mieluummin jättäisin hankkimatta, asuinhan Englannissakin ilman vakuutuksia sen pari vuotta. Ensimmäisen kotivakuutuksenikin otin vasta Joensuuhun muuttaessa, koska vuokranantaja sitä vaati. En ole koskaan oikein vakuuttunut vakuutusten hyödyllisyydestä, mutta on se kai ihan hyvä olla, kun ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Lähden tällä kertaa kuitenkin aika kauas ja Chilessä ei voi välttämättä luottaa sujuviin ja huokeisiin terveyspalveluihin, jos sellaisia joutuu käyttämään. Oli hupia lukea mitä kaikkea matkavakuutukset kattaa, etenkin kuolemantapauskorvaus-kohta vakuutusehdoissa nostatti matkaan lähtijän fiiliksiä mukavasti....

Matkavakuutus onkin vain murto-osa tämän reissun järjestelyjen budjettia, josta aion tehdä ihan oman postauksen myöhemmin, kunhan kaikki tarvittava on kasassa.

CIMOn kautta Chileen

Löysin tämän Chilen harjoittelupaikkani siis CIMO nimisen organisaation kautta. Heillä on jos jonkinlaista hakua tarjolla, monia eri aloja ja paikkoja ympäri maailman, eli jokaiselle jotakin. Omani tein Maaohjelmien haussa, jossa haetaan nimenomaan EU:n ulkopuolelle. Hakea voi moneen eri maahan, mm. Kiinaan, Uuteen-Seelantiin tai Venäjälle, ja paikkoja on usealta eri alalta, mm. metsä- tai lääketieteen alalta tai, tältä omaltani, eli pedagogiikan alalta (englannin opetus). Keskityn tässä postauksessa vain Chilen hakuun, koska se on se, jonka olen itse käynyt läpi, mutta jos jokin muu ala tai haku CIMOn kautta kiinnostaa, voit klikata itsesi heidän sivuilleen tästä.

Hakijan tulee olla täysi-ikäinen, vähintään kaksi lukuvuotta opiskellut tai enintään vuoden valmistuneena ollut henkilö. Edeltävä työ- tai harjoittelukokemus alalta katsotaan eduksi, mutta se ei ole välttämätöntä. Myös kielitaito on tärkeässä asemassa, eli kohdemaan kieltä tulee osata suhteellisen hyvin. Joko samankielisessä maassa oleskelu tai tarpeeksi laajat kieliopinnot riittävät. Jos on saanut joskus aiemmin CIMOn apurahaa, sitä ei voi hakea. Chileen voi hakea harjoitteluun (meidän) kesäksi, syksyksi tai kevääksi, ainoastaan tammi- ja helmikuu on huonoa aikaa, koska siellä vietetään silloin kesälomia. CIMOlle maksetaan 350 euroa välityspalkkiota, kun harjoittelupaikka on löytynyt ja hommat paikan päällä alkaneet. CIMO maksaa korkeintaan kolmen kuukauden ajalta harjoitteluapurahaa, 1 010€/kk.

Chileen haku alkoi vuonna 2013 vähän ennen helmikuun puoliväliä ja päättyi kuun 22. päivä. Ensin pitää täyttää hakemus nettiversiona, johon liitetään tarvittavat dokumentit pdf-tiedostoina. Tämän jälkeen hakemuksesta tulee vielä tulostaa paperiversio, joka lähetetään postitse. Hakemus ja liitteet tehdään työskentelykielellä, eli englanniksi, lukuunottamatta motivaatiokirjettä, joka kirjoitetaan espanjaksi. Se on vähän kuin vapaamuotoinen työhakemus, jossa pitää selittää omia syitään ja valmiuksiaan työharjoitteluun juuri Chilessä. Kaiken kaikkiaan hakemuksen täyttäminen oli yksinkertainen prosessi, jossa itselläni eniten jännitystä aiheutti juuri motivaatiokirjeen kirjoittaminen, mikä sekin meni lopulta ihan mukavasti. CIMOn perusteelliset ohjeet hakemuksen täyttämiseen helpottivat prosessia todella paljon.

CIMOn sivuilla kerrotaan, että Chilen haussa valitaan vain noin 20-25% hakijoista ja vuonna 2013 hakijoita Chileen oli ollut 33. En tiedä kuinka paikkansa pitävä tuo on, mutta jos vain noin 7-8 ihmistä pääsivät läpi, olen aika onnellisessa asemassa. Hakemukseen kannattaa kuitenkin panostaa, koska sen perusteella työnantajat tekevät päätöksen harjoittelijastaan. Esimerkiksi minulle tarjottu harjoittelupaikka on selvästi varta vasten minua varten valittu ja taidoilleni sopiva, sillä opetan Chilessä kuulemma englantia hotelli- ja ravitsemusalan opiskelijoille. CV:ni ei siis ole jäänyt heiltä lukematta, sillä siellä on tiedot parin vuoden asumisestani Englannissa ja työskentelystäni nimenomaan hotelli- ja ravintola-alalla. Pääsen siis todella käyttämään harjoittelussa juuri niitä taitoja, jotka minulla ovat hyvin hallussa.

Alunperin odottelin saavani varmistuksen harjoittelupaikastani vasta kesän aikana, sillä CIMOn esivalinnan tuloksista ilmoittavassa sähköpostissa sanottiin, että kesäksi hakeneille (luonnollisestikin) haetaan paikat ensiksi. CIMOn kautta aiemmin harjoitteluun lähtenyt opiskelijakaverini taas sanoi saaneensa oman paikkansa varmistettua touko-kesäkuussa ja hänen Argentiinaan lähtenyt kaverinsa puolestaan oli saanut tietää vasta kuukautta ennen lähtöä minne tie vie. Olen tästä aikaisesta aikataulusta hyvin kiitollinen, koska nyt pääsen hoitamaan asioita ajoissa. Tässä kun on vielä työviisumi haettavana, lentoliput ostettavana ja vakuutus hankittavana. Hommaa siis riittää ja mitään ei suositella hankkimaan ennen kuin tietää harjoittelupaikkansa varmistuneen - ymmärrettävästi.

Enhän vielä tiedä millainen työharjoittelupaikkani Chilessä on, mutta kaikki vaikuttaa erittäin lupaavalta ja hakuprosessi on ollut helppo ja jännittävä. Kun ensimmäisen kerran matkustin Englantiin (kahdeksan vuotta sitten, apua!), tein senkin Allianssin nuorisovaihdon kautta, joka toimii samoin periaattein kuin tämä CIMO. (Jos en väärin muista, sekin ohjelma maksoi 350 euroa.) Suosittelen ehdottomasti käyttämään näitä organisaatioita ja heidän palvelujaan hyväksi. Heillä on yhteistyökumppaneita, jotka on varmistettu luotettaviksi työnantajiksi vuodesta toiseen, ja joiden kanssa homma toimii. Välttyy pahoilta yllätyksiltä varmemmin kuin hakeutumalla maailman toiselle puolelle omin avuin. Harvoin harjoitteluun lähtijöille sattuu matkan varrelle erittäin huonoja kokemuksia ja pelkkiä pettymyksiä, vaikka niitäkin tapauksia valitettavasti on.

Seuraava mahdollisuus hakea Chileen CIMOn Maaohjelman kautta on vuoden 2014 alkupuolella. Tästä voit vielä klikata CIMOn sivuille tiivistettyyn infoon harjoittelusta Chilessä.

Miksi Chile?

Yksinkertainen vastaus: Koska opiskelukaverini vietti oman harjoittelunsa nimenomaan Chilessä, kehui maata ja kertoi siitä minulle miellyttäviä asioita. Piste. Mutta jotta postaus ei olisi ihan näin lyhyt, kerrottakoon hieman enemmän itse maasta ja sen ominaisuuksista, jotka tekivät vaikutuksen minuun.

Chile on se latinalaisen Amerikan piiitkä ja kapea maa mantereen länsirannikolla. Chilellä on pituutta jopa 4,630 kilometriä, mutta se on leveimmilläänkin vain 430 kilometriä leveä (keskimäärin n. 170 km leveä). Naapurimaita ovat mm. Argentiina ja Peru. Maan pääkaupunki on Santiago (de Chile) ja se sijaitsee aivan maan keskiosassa. Koska maa ulottuu niin pitkän matkaa etelästä kohti päiväntasaajaa, vaihtelevat ilmasto ja maisemat hyvin paljon maan eri osissa. On kylmää vuoristoilmastoa, välimeren ilmastoa, trooppista ilmastoa ja aavikkoilmastoa. Andien vuoristo kulkee pitkin Chileä ja aivan maan eteläosat ovat hyvinkin tuliperäistä ja vuoristoista aluetta. Muistaakseni etelässä on jopa yli 500 aktiivista tulivuorta tälläkin hetkellä. Etelän vuoristoa asuttavat lähinnä alueen alkuperäisväestöt. Chile on siis hyvin tuliperäistä ja maanjäristysaltista aluetta; viimeksi vuonna 2010 siellä oli valtava maanjäristys, josta jotkin alueet eivät ole vieläkään kunnolla palautuneet. Maan pohjoisosassa taasen sijaitsee maapallon kuivin alue, Atacama. Siellä on kuulemma alueita, joilla ei ole tunnetusti koskaan satanut vettä. Maan keskiosat ovatkin sitten paljon tiivimmin asutettuja ja Chilen pääkaupungissa, Santiagossa, asuu yli viisi miljoonaa ihmistä, eli Suomen väestön verran porukkaa. Santiago onkin Etelä-Amerikan isoimpia kaupunkeja. Chilen motto on Por la razón o la fuerza, joka tarkoittaa "älyllä tai voimalla" ("by reason or force"), mikä on saanut hyvät naurut aikaan.

Temucon kaupunki

Näyttääkö maisema tutulta?

Oma harjoittelupaikkani on Temucossa, joka sijaitsee 670 kilometriä Santiagosta etelään. Temuco on tietojeni mukaan moderni, reilun 200,000 asukkaan kaupunki, eli noin Tampereen kokoinen paikka. Temucon alue on tunnettu kauniista, metsäisestä järvimaisemastaan eikä ole kaukana Andien vuoristosta tai Tyynen valtameren rannikostakaan. Kaupunki on rakennettu Cautín-joen varrelle. Väestöstä iso osa (muistaakseni yli 20%) on alkuperäisväestöä Mapucheja ja Temucossa asuu myös monia eri eurooppalaismaiden jälkeläisiä, etenkin saksalaisia on kuulemma paljon. Harjoittelupaikkanani toimivasta koulusta en tiedä tarpeeksi, että haluaisin kirjoittaa siitä vielä tähän, joten siitä on varmaan tulossa oma, tarkempi postauksensa sitten, kun olen paikan päällä tutustunut kouluun paremmin.

Chilestä sanotaan, että se on hyvin eurooppalainen kulttuuriltaan, koska niin suuri osa väestöä oon eurooppalaisia tai heidän jälkeläisiään. Kaverini kertoi, että häntä yllätti kuinka hiljaisia ja rauhallisia hänen tapaamansa chileläiset olivat, heissä oli suomalaisillekin ominaista ujoutta jossain määrin. Toisaalta olen taas saanut kuulla, että chileläiset puhuvat erittäin nopeasti. Mene ja tiedä (niinpä aion tehdä!). Muihin Etelä-Amerikan maihin verrattuna, Chile on kuitenkin melko moderni ja kehittynyt maa, joka ymmärtääkseni pärjää suhteellisen hyvin taloudellisestikin, vaikka työllisyys onkin lähivuosina noussut. Kutkuttaa nähdä miten tämä kaikki näyttäytyy sitten jokapäiväisessä elämässä.

Chilessä alkaa muuten kevät, kun meillä alkaa syksy, joten syyskuussa sinne matkustaessani voin aloittaa uudelleen keväästä nauttimisen. Temucossa ei ole aivan yhtä lämmin kuin Santiagossa kevätkuukausina, mutta päivän korkein keskilämpötila on noin 15 astetta syyskuussa, ja marraskuussa noin 19 astetta. Iltaisin ja öisin on tietty huomattavasti kylmempi. Melko samanlainen kuin meidän keväämme siis.

Vaikka olen menossa Chileen työharjoitteluun, tarkoituksena on ottaa kaikki irti tuosta maasta ja käydä tutustumassa pääkaupungin vilinään ja rannikon maisemiin aina vapaapäivinä. Yritän imeä itseeni etukäteen mahdollisimman paljon tietoa paikasta etukäteen, mutta tiedän jo nyt, että kulttuurishokki on varmasti valtava sitten, kun se iskee. Odotan kuitenkin innolla oppivani mahdollisimman paljon paikallisesta kulttuurista ja maan tavoista. Kirjoitan näistä varmasti lisää, kunhan nyt pääsen edes paikan päälle.

Terveisin, innokas.

Tekstissä ei ole lähteitä, koska kaikki tieto on kerääntynyt päähäni internetin ihmeellisestä maailmasta ja siirsin sen nyt tähän postaukseen teidän iloksenne. Kuvat puolestaan tarjosi Googlen kuvahaku.