Lomaviikon jämät

Holaa! Tässä jo toinen päivä normaalia työviikkoa vaihtuu iltaan enkä ole ehtinyt blogia päivittää! Hemmetti. Jotenkin vain ollut mukamas kiire ja vähän väsynyt olo niin en ole jaksanut näpytellä. Eipä kummempia ole tapahtunutkaan. Loput lomaviikosta meni Minskin kanssa kaikenlaista säätäessä. Päädyimme (alunperinhän lähdimme siis vain lounastamaan lähipubiin..) torstaina muun muassa parin paikallisen tyypin kyydillä Sofoon, mikä on kaupungin laidalla sijaitseva juhlapaikka itsenäisyyspäivän juhlien aikaan. Siellä ihmiset syövät, juovat ja tanssivat porukalla. Itselle tuli ihan mieleen jonkinlainen festareiden ja huvipuiston sekoitus. Jos jonkinlaista kojua siellä oli ja pieniä huvipuistolaitteita. Alueella oli myös iso teltta, missä oli jättimäinen tanssilattia ja deejii soittamassa kuumimpia itsenäisyyspäivän hittejä. Latinomusaa ja tietysti cuecaa. Ihmisillä oli oikein nenäliinat mukana tanssia varten. :D Minua jaksaa ihmetyttää kuinka paljon cuecaa tanssitaan täällä. En voisi kuvitellakaan suomalaisten tanhuavan innoissaan minkäänlaisissa juhlissa.

Lähdimme lounastamaan Alemanialle

Ollaan aina tosi (turisteina) ajoissa syömässä eikä paikalla ole yleensä vielä ketään paikallisia

Minski luuli tilaavansa yhden terremoton (maanjäristys - rommia, valkoviiniä, ananasjäätelöä), mutta pöytään tuotiin kannullinen. Siitä se sitten lähti.

Empanadakset ja päiväkänni ne yhteen soppii...

Sofon juhlateltan sisällä oli tunnelmaa. Deejii on tuolla ylhäällä, Chilen lipun takana.

Minski oli kuvannut hieman humalaisten chileläisten cuecan tanssimista, näette hieman millaista se on!

Perjantaina tapasimme Minskin kanssa Temucossa CIMOn vaihdossa myös asustelevan E:n. Hän on puolestaan museotöissä täällä. Oltiin Boca de Lobosissa (jee, vihdoin pääsin käymään!) ja syötiin hyvin ja juteltiin paljon kaikesta. E:n tuttu tuli kaverinsa kanssa myös käymään ja se kaveri oli ne silmät, jos joku on seurannut twitteriä. Sen enempää ei ole siitä kerrottavaa, katsotaan myöhemmin. ;) Lauantainakin kävin vielä E:n ja hänen kämppiksensä kanssa parilla (vaikka olen joka kerta ollut eri baarissa / pubissa istumassa, en ole käynyt kuin murto-osassa Alemanian monista baareista. Pub crawlia odotellessa...) ja sunnuntain vietin sisäpihan keinussa nauttien auringonpaisteesta ja valmistautuen tulevaan työviikkoon.

Lobosin namipitsaa!

Olen koukuttunut chileläiseen chilikastikkeeseen aivan täysin

Maanantaina menin Cristóbalin kanssa tapaamaan jotain kunnallisen tason opetusministeriön häiskää (Secretary of Education se kai oli), señor Sereneä, lähinnä muodollisuutena, koska lyseon rehtori oli halunnut, että käymme siellä selittämässä CIMOsta ja siitä miksi olen täällä. Itsehän lähinnä istuin 10-15 minuutin tapaamisen ajan hiljaa ja hymyilin sillä välin kun Cristóbal hoiti puhumisen. Vastailin lyhyesti, jos señor Serene minulta kysyi suoraan jotakin. Tapaamisen jälkeen Cristóbal selitti minulta ohitse menneen asian, että señor Serenen mielestä olisi hienoa, jos voisin pitää jonkinlaisen puheen englannin opettajille. En tiedä miten, missä, miksi, cómo, mutta semmoista lupailtiin. En tiedä ollako hermostunut, innoissaan vai vaan olettaa, että mitkään byrokratian pyörät eivät täällä kulje niin nopeasti, että ehdin puhetta edes pitämään ennen kuin paluulentoni lähtee kohti Suomea. Jää nähtäväksi.

Olen tässä lähipäivinä lähinnä siis tehnyt töitä ja nauttinut ihanan lämpimistä päivistä, joita auringonpaisteessa kylpevä Temuco meille suo. Yöllä ja aamulla on perkuleen kylmä, mutta päivällä hiki valuu. Ihana kevät. Toivottavasti vain lämpenee entisestään. Sateetkin saisivat pysyä poissa, riittää energiaakin ihan erilailla, kun paistaa. Chilessä on muuten postikin nyt lakossa, joten paketin pakettia en ole nähnyt. En ole siis kiittämätön, kun en ole niistä maininnut (tiedän siis muutaman olevan matkalla), vaan en ole vaan saanut niitä vielä. Postista voi kuulemma käydä kyselemässä paketteja omalla nimellään, mutta kotiin asti niitä ei tällä hetkellä kukaan kanna. Yritän ehtiä tässä viikolla käymään keskustassa, jos jonkin työpäivän jälkeen vain jaksan. Toivottavasti teillä on Suomessa kaikki hyvin. :)

Besos!

El Dieciocho

Itse itsenäisyyspäivän, joka oli keskiviikkona, vietin ihan mukavissa merkeissä. Señora Gladyn tytär Carolina kutsui minut kahdeksitoista keskustaan seuraamaan juhlapäivän kulkuetta. Odottelimme itse kulkueen alkamista ihan hurjan kauan ja sitten kun se alkoi, kulki se hieman epäjärjestelmällisesti. Carolina naureskeli, että pääsen samalla tutustumaan chileläiseen epäjärjestelmällisyyteen. x) Chilen armeijan kaikki osastot (jaostot? sanasto hallussa...) marssivat kulkueessa, oli niin maa-, meri- kuin ilmavoimiakin. Lisäksi kulkueessa olivat mukana kaikki Temucon päiväkodit ja koulut sekä joitakin järjestöjä.

Temucon teknillinen lyseo!

Opettajia eturivissä.

Lyseon oppilaita. :)

Kulkueen jälkeen menimme señora Gladyn luokse lounastamaan. Pääsin vihdoin maistamaan kasvis-empanadaksia ja ne olivat oikein hyviä! Tapasin myös Claudian (toinen Gladyn tyttäristä) ystävät Andreksen ja Joelin, jotka ovat itseasiassa Virosta. Oli hauska kuunnella heidän puhumistaan, kun ymmärsin jotakin aina välillä. Toisinaan repesin vain nauramaan, koska eesti on mielestäni vain niin hassulta kuulostavaa, kun on niin lähellä suomenkieltä, mutta kuitenkin aivan erilainen. Monesti kun jompi kumpi osapuoli ei ollut varma jostain sanasta, kokeilimme kääntää sen omalle kielellemme ja monesti siitä tiesi mikä oli kyseessä! Kauhean kätevää. :D

Itsenäisyyspäivänä kaikissa taloissa pitää olla ulkona Chilen lippu salossa. Jos ei ole, voidaan siitä sakottaa!

Lounaan jälkeen tulin kämpille, kun kuulin, että asunnolle saapuu uusi asukas Suomesta! Tapasin Minskin ja kävi ilmi, että hänkin on tullut tänne opettamaan englantia, mutta toiselle koululle. Olemme samanikäisiä ja hyvin samassa elämäntilanteessa, joten yhteisiä juttuja on löytynyt ja juttu luistanut mukavasti ^^ Kävimme Minskin ensimmäisenä iltana vain lähellä sijaitsevassa ravintolassa syömässä jotain, mutta emme jaksaneet jatkaa iltaa mihinkään pidemmälle.

Kaiken kaikkiaan erittäin mukava itsenäisyyspäivä, vaikka keskustan kasvisruokatapahtuma jäi nyt näkemättä. Kaikkialle ei vaan millään ehdi, vaikka haluaisi. Sainpa kuitenkin empanadakseni! Torstaina päädyimme sitten ihan erilaiselle seikkailulle Minskin kanssa, siitä ehkä lisää seuraavalla kerralla, nyt minun täytyy alkaa valmistautua tätä iltaa varten. Tapaamme Minskin kanssa vielä yhden CIMOn kautta Temucoon tiensä löytäneen suomalaisen tänään ja joitakin muita kavereita varmaan myös. Veikkaan, että on hyvä ilta edessä.

Hasta luego!

Feliz Dieciocho! Felices Fiestas Patrias!

Tänään on virallisesti Chilen itsenäisyyspäivä ja mulla on Chilen liput kynsissä ^^ Victorian reissu oli mahtava, mutta kerron siitä enemmän kuvien kanssa paremmalla ajalla, nyt täytyy rientää kaupungille! Tässä video, jolla näytetään 42 tyypillisintä lausetta, joita kuulee ihmisten sanovan Dieciochon aikaan:

Cerro Ñielol

Kävin eilen lounastamassa señora Gladyn perheen luona ja vierailimme myös Cerro Ñielolilla, joka on yksi (se kuuluisin) näistä Temucoa ympäröivistä kukkuloista. Gladylla on kaksi parikymppistä tytärtä, joista nuorempi on kasvissyöjä, joten söimme kasviskanneloneja lounaaksi. Oli erittäin hyvää. Ñielolille menimme autolla. Oli oikein kaunis päivä ja pärjäsin lämpimällä hupparilla. :) Pistän taas kuvia tulemaan ähkyksi asti, olkaa hyvät!

Pidin todella paljon Cerro Ñielolista, mutta haluan ehdottomasti päästä tutkiskelemaan sitä vielä enemmän. Kaikkia kivoja, vihreitä polkuja siellä oli. Vielä ei ole edes niin vihreää, kun on vasta kevät alkamassa, mutta ehkä jo lokakuun lopulla tai marraskuun alussa alkavat puut kukkia. Kovasti luonto täällä muistuttaa Suomen luontoa, mutta täällä on tietysti ihan eri lajikkeita kaikki. Ñielolilla oli esimerkiksi ihan koivua muistuttava puu (jonka nimenä en nyt muista, mutta näkyy noissa kuvissa), jossa kasvaa jotain sienennäköisiä hedelmiä. Jännittävää! Copihue on Chilen kansalliskukka ja näin niitä puita, mutta kukat kukkivat vasta tammikuussa. Ovat rauhoitettuja, kuten meillä kielot (?), eli niitä ei saa poimia. Ñielolille maksaa mennä vain, jos menee autolla. Turisteille kalliimpaa kuin temucolaisille. Auton takapenkillä menin paikallisesta, hih.

Täällä kämpillä on ihan käsittämättömän hiljaista, kun kaikki reilu 20 opiskelijaa ovat lähteneet itsenäisyyspäivän viettoon johonkin muualle. On vain minä, pari päivää sitten saapunut skotti, Charlotte (joka vaikutti tosi mukavalta ja johon voisin yrittää tutustua paremminkin), joku lääketieteen opiskelija (en tiedä kuka) ja keskiviikkona saapuu kuulemma toinen suomalainen, Minna. Vuokrantajat antoivat minulle ulko-oven lukon avaimen, jota on kuulemma vain se yksi kappale ja voin käydä tekemässä siitä kopion Mall Portal ostoskeskuksessa, jotta voimme antaa kopion Minnallekin. Näin olin ymmärtävinäni. Täällä on kaikki kaupat kiinni keskiviikon ja torstain, ja tiistaina ovat auki vain puoleen päivään. Yritän haalia itselleni kaapit täyteen ruokaa, että pärjään ja että voin tarvittaessa tarjota Minnallekin jotain syötävää. Veikkaan, että hän ei välttämättä ole varautunut siihen, että täällä on kaikki kiinni, kun hän saapuu. Sain Cristóbalilta sähköpostiosoitteen myös yhdelle toiselle suomalaiselle, joka saapui Temucoon joskus viime viikolla. Pitää pistää viestiä, jos keksisi jotain tekemistä tässä pyhinä, kun koko kaupunki on varmaan ihan autiona. Tulee vaan koko ajan juhannus mieleen tästä kaikesta hössöttämisestä ja uutisoinnista... Jotain nuorta tyttöä oli puukotettu perjantaina ja kaikki julkiset on ihan täyteen buukattu ja isot tiet tukossa ja on liikenneonnettomuuksia ja ties mitä. Huh. Jokaisella maalla on omansa.

Huomenna lähden käymään Victoriassa tapaamassa Sussya. Hän asuu siellä ja lupasi näyttää minulle kotikaupunkiaan. Se on todella pieni kaupunki, ehkä kyläksi pitäisi ennemminkin kutsua. Menen yksin junalla, saa nähdä miten käy. Jännittää. Raportoin taas, kun palaan.

¡Chau!