Felicidades a La Roja y los profesores!

Chile voitti eilen Ecuadorin MM-kisojen karsinnoissa ja pääsi läpi! Viva Chile! Katsoimme pelin vuokranantajan (Minskin takana vasemmalla) ja muutaman kämppiksen kanssa. Jalkapallon MM-kisat on täällä(kin) iso juttu ja yöllä piti yrittää saada unen päästä kiinni kaduilta kuuluvien huutojen ja autojen torvien ääniltä. Ja nämä olivat vasta karsinnat. Onpahan nyt sitten kaksi joukkuetta seurattavana, kun Englanti ja Chile ovat molemmat mukana. Suomi ei yllättäin päässyt mukaan.

Mitähän muuta voisin nopeasti tässä kertoa... Sää on upea, koko ajan on lämmin. Aurinkoista on ollut suurimman osan aikaa. Asteet on jotain 15 ja 20 väliltä päivällä ja yöllä saattaa laskea jopa +5:een, muttei aina. Todella paljon vähemmän kaipaa lämmitystä päälle ja nyt pärjään jo ihan tennareillakin.

Kävin postissa kyselemässä pakettien perään, koska olen siis myös tilannut pari juttua nettikaupoista enkä ole niitäkään saanut. No, postista sanottiin, että kansainvälisten pakettien kanssa on hirveästi viivettä (minusta kuusi viikkoa ei ole enää viive, vaan lähinnä v****lua - pardon my French) ja että minun pitäisi käydä kyselemässä paketteja lähetystunnuksineen. Eli jos kukaan viisas pakettia tännepäin lähetellyt on ottanut lähetystunnuksen tai paketin numeron ylös ja se on vielä tallessa, voisitteko laittaa minulle viestillä, niin menen sitten seuraavan kerran niiden kanssa postiin. Muuten ei auta kuulemma muu kuin odotella. Huoooh.

Meillä on töissä nyt ollut todella paljon erikoisia päiviä, jolloin osa oppilaista pääsee lähtemään aikaisemmin tai jostain muusta syystä tunneilta on joko paljon oppilaita pois tai niitä ei pidetä ollenkaan. Viime viikon torstaina en päässyt pitämään tuntejani nelosten kanssa eikä niitä ole kuulemma huomennakaan. Tuosta noin, hups vaan, jää nelosilta kaksi viikkoa englantia pois aikataulusta. Koska heillä on sitä vain kerran viikossa, on se mielestäni paljon. Ehdin pitää heille ehkä enää neljä oppituntia. Todella harmillista. Perjantai on meillä kokonaan vapaata, koska tänään (keskiviikkona) on virallisesti El Día del Profesor, eli opettajienpäivä, jolloin juhlistetaan opettajia ja heidän tekemää työtään. Miksei meillä ole Suomessa opettajienpäivää? Pitäisi olla!

Tässä on alkanut ehkä pikkuhiljaa ikävä kolkutella. Sitä vain huomaa kaipaavansa erinäisiä pikkuisia asioita Suomesta. Tekee mieli kuunnella suomalaista musiikkia, suomalainen karkki maistuisi niin hyvältä juuri nyt (niitä paketteja odotellessa...), olisi ihanaa mennä kunnon lämpimään suihkuun tai katsella suomalaista telkkaria sohvalta, hakea Ruohonjuuresta alennuksessa olevaa mantelitahnaa ja aloe veraa, ja syödä monta palaa paahdettuja ruispaloja voilla! Nam. Ystävien ajattelu on kuitenkin pahinta. Kiitos maileista niitä lähettäneille, ne ovat ihania, vaikka samalla tekee pahaa lukea niitä, koska ikävä iskee pintaan niin lujaa. Yritän pysyä kiireisenä ja onhan minulla täälläkin ihania ihmisiä ympärillä, joten ei hätää. Syksyä ja kylmää ei ole ikävä! Eikä kesken jäänyttä gradua. Ne saatte pitää! :D

Harjoitteluni on juuri nyt puolessa välissä! Olen ollut täällä tasan seitsemän viikkoa ja minulla on enää seitsemän viikkoa aikaa olla täällä. Locura! En halua vielä edes ajatella paluuta. En sitten yhtään! Aika voisi ihan vähän hidastua. Tai sitten joku voisi tarjota minulle kuukaudeksi pidempään hyvin palkattua työtä täällä. Sekin sopisi oikein hyvin. Sillä välin, jos teillä on jotain tuliaistoiveita, niitä otetaan vastaan. :)

Hyvää opettajienpäivää kaikille opettaj(analui)ille sinne Suomeenkin!

Ensimmäinen viikko takana

Olen asunut nyt kokonaisen viikon Chilessä! Ensimmäisen viikon jälkeen fiilis on oikein hyvä. Asunnollani on todella hyvä sijainti ja pidän huoneestani. Työharjoittelupaikan henkilökunta ja oppilaat ovat saaneet minut tuntemaan itseni erittäin tervetulleeksi, ja vaikka töitä lyseolla piisaa, olen innoissani siellä työskentelystä. Kirjoitan teille kunnolla ensimmäisestä työviikostani sitten viikonloppuna, kun minulla on enemmän aikaa näpytellä. Olen tavannut monen monta luokallista oppilaita ja kertonut heille itsestäni ja Suomesta vaan niin paljon, kun espanjaksi pystyn. Kerta kerralta espanjaksi puhuminen tuntuu helpommalta, vaikka edelleen saatan jäätyä aivan täysin ja sanaakaan ei tule ulos. Sitten pitää vaan koota ajatukset ja aloittaa alusta. Englantia käytän oikeastaan vain Mairan kanssa jutellessa. Hän ei ole keskiviikkoisin lyseolla, joten tänään en esimerkiksi puhunut muuta kuin espanjaa.

Töistä ihan muihin asioihin. Jos jokin hieman nakertaa, niin se on tämä sää. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka valittavat säästä, vaikka sille ei voi mitään. Palelen kotona ja palelen töissä. Tuntuu oikeastaan, että ainoastaan ulkona ollessani en palele, mutta se tietenkin johtuu siitä, että olen liikkeellä. Käytin kokonaisen kaasupullon loppuun viidessä päivässä, koska olen pitänyt lämmitystä päällä välillä montakin tuntia kerrallaan. Pidän lämmöstä. Vuokranantajakin kysyi, että kuinkas monta päivää oikein ehdit olla täällä, kun pitää jo pullo vaihtaa. Myönsi hän kuitenkin, että se oli aika pieni pullo ja lupasi hankkia minulle isomman. Hieman hävetti ja lupasin itselleni olevani säästeliäämpi sen suhteen. Nukun aina flanellisissa pyjamahousuissa ja villasukat jalassa. Minulla on sängyssä kolme villatäkkiä ja yksi paksu untuvapeitto. Sinä yönä, kun kaasu loppui, pistin vielä villapaidankin päälleni. Nukuin ihan hyvin, mutta aamu oli aika ankea. Saisi lämmetä kunnolla pian.

Pitää olla ruutuja ja karvahuppu, ettei tule liian aikuinen olo

Niin kuin aiemmin jo kerroin, ostin takin, joka on ollut kyllä enemmän kuin tarpeellinen. Takki, jonka aioin ottaa mukaani Suomesta ei olisi riittänyt pitämään minua lämpimänä täällä. Joten toisaalta aika sama otinko sen mukaan vai en. Pidän tästä uudesta takista ja se pitää minut lämpimänä lyseon kylmillä käytävillä. Minulla on myös sininen huivi ja siniset housut, joten näytän kokosiniseen pukeutuvalta friikiltä suurimman osan aikaa. Takki oli alennuksessa ja maksoi vain 25€, joten vararikkoon se ei minua vienyt. Sen sijaan.... Niin, ne kengät. Kiertelin, jo oikein tutussa, Mall Portal ostoskeskuksessa työpäivän jälkeen ja kirosin, että minun pitää löytää kengät, joilla on tarpeeksi lämmin olla töissä. Kenkien ostamisen pitäisi olla mukavaa (ja yleensä onkin). Jokainen kenkä oli joko vääränkokoinen, -värinen, -mallinen, -materiaalinen, -hintainen - löysin kaikista jotain vikaa. Kunnes näin hapsuja. Kauniita, mustia, mokkanahkaisia hapsuja. Mielialani muuttui hetkessä tylsistyneestä väsymyksestä pirteään uteliaisuuteen. Laitoin kengän jalkaan ja astuin. Katsoin peiliin. Pyysin kengälle paria. Otin muutaman askeleen kengät jalassa. Kysyin hintaa. Sanoin miettiväni. Myyjä sanoi kenkiä kauniiksi. Myönsin. Kysyin olivatko mokkanahkaa (tiesin vastauksen, näkihän sen jo metrien päähän). Kysyin kelpaako Visa Electron. Kävelin kaupasta ulos uusien kenkieni kanssa kiroillen ja hymyillen samanaikaisesti.

My babies

Olen ollut koko ensimmäisen viikon hieman hukassa Chilen pesojen kanssa. Se ei ole ihan helpoin valuutta laskea päässä euroiksi, koska summat ovat niin erilaisia. Kengät maksoivat 49.990 pesoa, eli noin 75€. Todistelin kenkien ostamista itselleni mm. näin: 1. Olen halunnut ja etsinyt juuri oikeanlaisia hapsullisia korkokenkiä jo vuoden, 2. Vaikka hinta on aika korkea, ovat kengät aitoa mokkanahkaa ja hyvin hoidettuina säilyvät käytössäni useita vuosia, 3. Korkeasta hinnasta huolimatta budjettini ei ole räjähtänyt käsiin, 4. Kengät ovat oikeasti todella hyvät jalkaan ja pystyin käyttämään niitä töissäkin (vaikka päkiät olivat aika kipeät kotiin päästyäni), 5. En ostanut koko kesänä yhtiäkään kenkiä, koska en tarvinnut kesäkenkiä, sen sijaan hapsullisten korkokenkien mentävä aukko kaapistani löytyy löytyi. Lisäksi kengät tekevät minut erittäin onnelliseksi, en voi olla tuijottamatta niitä. Kun ei vain sataisi koko ajan! Mokkanahka ei ole ehkä paras materiaalivaihtoehto, mutta ylemmät viisi kohtaa kenkien puolesta kumoavat yhden kenkiä vastaan.

Olen shoppaillut myös paljon ruokakaupassa. Eilen onnistuin löytämään kauan kaipaamani linssiosaston Jumbo-supermarketista. Erilaisia papuja löytyi myös kuivatavarana. Yhdestä heviosaston kylmähyllystä bongasin myös alfalfa-ituja ja maitohyllyssä tuli vastaan myös maidottomat vaihtoehdot, joiden seassa oli makeuttamatonta mantelimaitoa, hurraa! Kaupan heviosasto on täällä todella erilainen verrattuna Suomen heviosastoon. Samoja asioita löytyy, mutta tietenkin vähän eri määrissä. Avokadoja on yleensä kolmea tai neljää eri lajia ja ne ovat isoissa loosseissa esillä keskellä osastoa - niin kuin meillä ovat kurkut ja tomaatit esimerkiksi. Tomaatteja täällä on myös, mutta vain yksi pieni loossi sivussa. Kurkku näyttää erilaiselta, jotakin avomaankurkun ja semmoisen normikurkun väliltä. Artisokkia on myös paljon esillä, kun taas lehtisalaattia etsin todella pitkään ennen kuin löysin. Luulin eilen ostaneeni tomaattimurskaa, mutta tänään ruokaa laittaessa kävi ilmi, että se olikin ketsuppia. Tuote oli pusseissa, joten tulkitsin väärin. Ulkomaalaiseen ruokakauppaan tutustuminen on aina mielenkiintoista. En kuitenkaan kehtaa viettää kaupassa tuntikausia kerrallaan, etteivät ala ihmetellä, joten käyn joka päivä seisoskelemassa sopivan verran eri hyllyillä. No niin, nyt kuulostan joltain laskelmoivalta psykopaatilta, en tiedä onko se yhtään parempi. Tänään taisi olla ensimmäinen päivä, kun en käynyt missään kaupassa töiden jälkeen, olin vain kämpillä.

Täällä paahdetaan leipä näin! Kaasuhella tulille ja tuollainen ritilä päälle. Onnistun aina polttamaan leipäni niin kuin kuvasta näkyy.

Huomenna menen lyseolle vasta puolikymmeneksi, joten ehdin aamulla käydä hoitamassa yhden pankkiasian. Pankit ovat täällä auki vain muutaman tunnin aamusta keskipäivän tienoille ja tietenkin vain arkipäivinä. En tiedä miten normaalit työssäkäyvät ihmiset pystyvät koskaan käymään pankissa, jos heidän tarvitsee. Ehkä tänä päivänä ei oikeastaan tarvitse. Mutta minä menen nyt unten maille, alan olla aika väsynyt. Kirjoittelen lisää viikonloppuna. ¡Hasta luego!

Thiers 850

Tänään sataa vettä ja kunnolla. Ei huvita siis hirveästi pistää nenäänsä ulos. Mietinhän minä sitä sateenvarjon ottamista mukaan, mutta jotenkin se ei tuntunut tarpeeksi tärkeältä. Saahan noita täältäkin. Eilen kävin ensimmäistä kertaa yksin hieman kaupoilla pyörimässä ja hankkimassa kaikenlaista tarpeellista. Tässä on lähellä, muutaman korttelin päässä iso ostoskeskus Mall Portal Temuco, missä on erilaisia vaate-, urheilu- ja kodintarvikekauppoja, kahviloita ja supermarketti Jumbo. Onnistuin löytämään takin parin tunnin etsimisen jälkeen. Inhoan käydä ostoksilla ostamassa jotain, mikä on pakko hankkia juuri silloin, koska sitten ei voi antaa periksi kesken etsimisen, vaan jatkettava vaikka maailman tappiin asti. Olin todella lähellä antaa periksi, kunnes vihdoinkin löysin jotain, minkä kelpuutin. Kun kävelin ulkona takin ostamisen jälkeen, oli niin lämmin, ettei tarvinnut edes pitkähihaista. Turhautti. Onneksi illalla takille oli jo käyttöä. Tosin olen aika varma, että parin viikon päästä on jo niin lämmin, että täällä tarkenee ilmankin. Takin lisäksi ostin mm. pyykinpesuainetta, koska vasta talolle tultuani sain tietää, että täällä ei ole pyykinpesumahdollisuutta, vaan pyykkinsä voi viedä esim. pesulaan (millainen löytyy tuolta ostoskeskuksesta). Ajattelin, että pesen nyt nyrkkipyykillä niin paljon kun pystyn, koska ei minulla noita vaatteita nyt niin paljon kuitenkaan ole. En ole vain vielä keksinyt mihin voin ve märät pyykit sitten ripustaa kuivumaan ja kuivuuko tässä kämpässä ylipäänsä mikään (pyyhe ei meinaa suihkun jälkeen kuivua millään).

Jotta tästä ei tulisi Naden kootut jorinat -postausta, tässä kuvia, jotka otin eilen kotikadustani ja sen ympäristöstä. Onneksi räpsin eilen kuvia, koska tänään ei varmaan tosiaan ole ulos meneminen.

Kadulla on myös hostelli

...joka ei kyllä mielestäni näytä kovin houkuttelevalta

Naapuritalot ovat joko omakotitaloja

...tai korkeita kerrostaloja

Kaduilla on kauniita puita, jotka varmaan vain kaunistuvat entisestään kevään edetessä

Lisää kasvillisuutta

Joku hassu havupuu

Thiers

Thiers toisesta suunnasta

Thiers risteää toisessa päässä (lähempänä meidän taloa)  San Martínin kanssa  (nuolet näyttävät tien kulkusuunnan autoille)

 Toisessa päässä on sitten Alemania, jota pitkin pääsee sinne mainitsemaani ostoskeskukseen.

San Martín

Kaduilla talojen edessä olevat metallikorit ovat roskiksia (onnistuin saamaan kuvaan jonkun pelottavan näköisen linnun)

Kovasti pyydellään, ettei parkeerattaisi porttien eteen

Lyhtypylväiden johdot ovat mielenkiintoiset katukuvassa

Täällä on aika karunkin näköistä joiltakin osin

...mutta toisaalta taas, vieressä voi nousta ihan pränikkä talo

Jos joku haluaa siis kirjoittaa minulle tänne (tai tulla käymään :D), niin osoitteeni on:

Thiers 850
Temuco
Región de La Araucanía
Chile

Että sinne vaan sitten kaikki karkkilähetykset, kitooos.

20 neliön valtakuntani

Aloitin asunnosta kyselyn kunnolla joskus heinäkuun alussa laittamalla sähköpostia Chilen CIMOn yhteyshenkilölleni, señor Salinakselle. Odottelin vastausta muistaakseni parisen viikkoa ja jouduin laittamaan viestiä uudempaan otteeseen ennen kuin sain vastauksen (Yleinen ongelma, olen huomannut. Pitää olla sinnikäs ja kärsivällinen.). Tarjolla oli joko kalustettu yksiö noin 600 eurolla kuussa tai huone opiskelija-asuntolasta (langattomalla netillä - taikasanat) 300 eurolla kuussa. Vaikka arvostan yksityisyyttäni ja omaa tilaa, oli 600 euroa kuussa vähän turhan kallis hinta siitä ilosta. Kyllä sitä kolme kuukautta asuu  vaikka sitten solussakin. Señor Salinas antoi minulle sähköpostiosoitteen, josta pääsin kyselemään huoneesta tarkemmin. Muutamien hieman jännittävienkin sähköpostien vaihtamisten jälkeen sain vihdoin viikkoa ennen lähtöäni varmuuden, että huone odottaa minua perillä Temucossa.

Suihku muistuttaa minua liikaakin Englannissa asumisesta. Kuumahanasta tulee sopivaa vettä, joten kylmähanaa ei tarvitse käyttää. Suihku on harva ja suihkii vähän joka suuntaan.

Vessassa on kylmä.

Huoneeni on arviolta noin 20 neliötä ja sängyn lisäksi täällä on työpöytä ja pari nojatuolia. Vaikuttaa äskettäin rempatulta, niin kuin minulle lupailtiinkin. Huoneeseen tullaan sisäpihalta, jonne pääsee kulkemalla talon läpi. Talossa sisällä on huoneita, joiden asukkaat jakavat kylpytilat, kun taas sisäpihan huoneilla on omat sisäänkäynnit ja kylpyhuoneet. Keittiö on kaikkien yhteinen. Talossa asuu kaiken kaikkiaan 24 henkilöä, joista suurin osa on parikymppisiä yliopisto-opiskelijoita. Talossa asuu myös nainen (sama nainen, jonka tapasin ensimmäisenä päivänä ja joka näytti minulle huoneeni), joka työskentelee täällä siivoojana ja siivoaa talon keittiötä ja jokaista huonetta myöten joka päivä. Minun ei siis tarvitse siivota itse. Vuokra on 180.000 pesoa kuukaudessa eli noin 265€.

Sisäpihalla on sisäänkäynnit useampaan huoneeseen. Keinun luota, oikealta nurkan takaa mennään keittiöön. Vasemmalle mennään olohuoneeseen.

Sisäpiha keittiöltä päin kuvattuna. Huoneeni ovi ei näy kuvassa, se on paljon oikeammalla.

Minun oveni on sisäpihan perimmäisessä nurkassa

Huoneeni viereinen huone on puuliiteri (päätalossa on takka, joka toimii lämmityssysteeminä)

Chilessä on kai aika tavatonta, että opiskelijat asuisivat omassa pienessä yksiössä, jossa on oma kylpyhuone ja keittiö. Ymmärtääkseni tavallisempaa on, että omaan asuntoon tai taloon muutetaan vasta sitten kumppanin kanssa tai kun tienaa hyvin työssään. Minultakin on jo kysytty olenko naimisissa ja oletusarvona näköjään on, että minulla on poikaystävä, jonka kanssa aion mennä naimisiin, koska olenhan sentään jo 29-vuotias. Oho, mitenkäs tästä päädyinkään puhumaan... Öhöm.

Melkein kaikki talot ovat lukittujen porttien takana täällä, myös meidän.

Yhteinen keittiömme, mikä on onneksi aina siisti, koska siivooja pitää sen puhtaana.

Mutta siis asuntoa hakevalle tiedoksi, että kimppakämppä on usein nuorten suosima asumismuoto ja suomalaisen perusasunnon kaltaisesta yksiöstä voi joutua maksamaan aika paljonkin enemmän. Sanoisin, että jos osaa tarkasti sanoa yhteyshenkilölleen millaisen asunnon haluaa, pääsee prosessissa etenemään varmasti nopeammin. Vaihdoimme oman yhteyshenkilöni kanssa aika monta sähköpostia erilaisista asunnoista, koska odotin hänen pystyvän kertomaan minulle kaikki eri vaihtoehdot (joita hän sanoi alunperin olevan paljon), joista sitten valitsisin. Mutta eihän hän voi arvata, mitä minä asunnolta vaadin. Eli suosittelen listaamaan suoraan, että haluan asunnon, missä on netti, vessa, kirjoituspöytä, suihku, keittiö, varavuode, keskusta/työpaikka lähellä, pyykinpesumahdollisuus - mitä kukin nyt tärkeänä pitää. Itse en oikeastaan antanut alunperin kriteereiksi muuta kuin lähellä työpaikkaa ja kalustettu, jonka takia väänsimme hetken vaihtoehtojen kanssa. Tarkat kriteerit vähentää häseä. :)

Omaan huoneeseeni olen erittäin tyytyväinen. Todella lähellä työpaikkaa se ei ole, koska yhteyshenkilöni ei suositellut kyseistä asumisaluetta minulle. Tämä asunto on lähempänä keskustaa ja palveluita, ja täällä on paljon opiskelijoita. Keittiön (ja olohuoneen) jakaminen on edelleen vähän mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta eiköhän tämä tästä.

¿Tenéis algunas preguntas? Por favor, consúltame :)

Nade and rinkka reunited

Rinkka on täällä! Kännykkä on lataamassa ja läppärillä pääsee nettiin - nyt on kuulkaa turvallinen olo.

Kun Helsinki-Vantaalla laskin rinkan hihnalle, tiskin takana ollut mies jutteli minulle mukavia Chilestä ja ojensi lipukkeen, josta olisi hyötyä tilanteessa, jossa matkatavarani joutuisivat hukkaan. Minulla oli silloin tunne, että rinkka ei tule perille asti kanssani. Santiagon kentällä seisoin hihnan vieressä odottamassa nyssykkääni, kun kuulin kuulutuksen omalla nimelläni. Air Francen ystävällinen mies sanoi, että rinkkani ei suinkaan ole hukassa eikä sille ole käynyt mitään, se vaan saapuu perille vasta seuraavana päivänä. En osaa kuvailla sitä turvattomuuden tunnetta, jonka tunsin, kun tajusin, että minulla ei ollut edes kännykän laturia eikä sen akku kestäisi enää montaa tuntia. "Moi, mun nimi on Nade ja mä oon teknologiariippuvainen." Kaikki aiemmin tuntemani huolettomuus katosi, kun kännykästä viimein illalla loppui akku. Vastaavasti kaikki toivo ja onni tuli tulvien takaisin, kun hetki sitten kuulin puhelimestani tutun latauksen äänen.

Nuuskikselle oli varattu koneessa paikka taskusta

Kuva ei anna oikeutta mielettömälle maisemalle

Mutta palatakseni vielä matkustamiseen yleisesti (unohdetaan nyt se rinkka, kyllä te ymmärsitte kuinka kamalaa se oli), tuo reilu 22 tunnin matka Helsingistä Temucoon kului paljon sujuvammin kuin olin odottanut. Minulla on kieltämättä aika hyvät istumalihakset, olen niitä viiden vuoden ajan harjoittanut junassa Tampere-Joensuu välillä. Ensimmäinen lento Helsingistä Pariisiin oli etuajassa perillä ja jatkolennon portille helppo löytää. Lähinnä tuijotin koko matkan ajan koneen ikkunasta ulos ja huokailin yhdelle upeimmista auringonlaskuista. En ollut auringonlaskua ennen koneesta käsin nähnytkään.

Aurinko nousee Amazon-joen (veikkaan?) yllä. Tämäkään kuva ei todellakaan anna oikeutta todellisuudelle.

Lennolla Pariisista Santiagoon katsoin pari leffaa (The Croods & Les Miserables, tarjolla oli myös Django Unchained!) ja joitain jaksoja Frendejä, jotka oli katseltavissa Air Francen omasta pienestä telkusta edessä olevan penkin nojassa. Tuijotin nyt vuorostaan auringonnousua Andien yllä. Nukuinkin jonkin verran, en ole ihan varma kuinka paljon, koska ajantaju katosi, kun aikavyöhykkeet vaihtuivat. Melko katkonaista unta se oli kaikki kuitenkin, koska penkkiä ei saanut kunnon makuuasentoon ja tyynyjen ja viltin kanssa käpertyminen kahdelle penkille (onneksi viereinen penkki oli vapaa) on todella hankalaa. Oloni ei kuitenkaan ollut erityisen väsynyt vielä tässä vaiheessa.

Pariisin lentokenttää

Näkymä Santiagon kentälle astuttuani

Temucon lentokenttä ♥ Katsokaa nyt kuinka pieni! Ihan tulee Tampere ja koti mieleen ^^

Kolmatta lentoa kohti pyrkiessäni Santiagon kentällä pistin kaiken energiani rinkka-asian hoitamiseen ja kun lento olikin lopulta myöhässä yli tunnin, lentokentällä istuminen ja odottaminen alkoi väsyttää. Väsymys onneksi unohtui taas koneessa ja Temucossa hoitaessa kaikenlaisia käytännön asioita. Kyllä uni sitten maittoikin, kun kahdeksalta illalla (klo 2 yöllä Suomen aikaa) vihdoin annoin periksi ja menin nukkumaan.

Täytyy vielä lennoista sanoa sen verran, että nälkä ei todellakaan ehtinyt lennoilla tulla. Oli välipalaa ja ruokaa ihan riittämiin ja välilaskujen aikana ehti ostaa vettä (käsittämättömillä lentokenttähinnoilla, 3€/plo!) ym., jos vielä kaipasi jotain lisää.

Temucoon saavuin siis tunnin aikataulusta jäljessä, mikä hieman jännitti, koska olin sopinut tapaamisen vuokranantajan kanssa. Tulin kuitenkin (lentokenttäkuljetuksella) saamaani osoitteeseen, missä henkilö, johon olin ollut sähköpostitse yhteydessä, ei ollut paikalla, mutta hänen sanottiin saapuvan pian. Ystävällinen nainen tuntui kuitenkin osanneen odottaa minua ja näytti vuokranantajaa odotellessamme kaksi eri huonetta, joista sanoi saavani valita. Valitsin tietysti tilavamman, koska hinta oli sama molemmille.

Noin 20 neliötä omaa tilaa

Vuokranantaja, señor Marti, on todella mukava. Hän kävi kanssani kaupoilla ostamassa kaikkea, mitä nyt matkatavaransa kadottanut tarvita saattaa, ja vaati myös ruokkia minut marketin ravintolassa. Hän toi illaksi vielä onneksi lämmityksen huoneeseeni, koska täällä on todella paljon kylmempi kuin osasin odottaa. Samanlaista kuin Suomessa keväällä lumien sulettua. Lentokoneesta noustessani muistan haistaneeni talven jämät ilmassa. Kannatti jättää se takki Suomeen. Tietysti asuntojen lämmöneristys on luokkaa ei ole, joten kun lämmityksen laittaa pois päältä, menee noin puolisen tuntia, kun huone on taas kylmä. Ah, tulee elävästi vuodet Englannissa mieleen - itseasiassa aika monestakin asiasta täällä.

Kaasulämmitin on aikas, noh, jännittävä

Pieni kurkkukipu alkoi vaivata jo Helsingistä lähtiessä ja nenä vuotaa joko kylmyyden tai jonkun pöpön takia, joten yritän levätä tässä nämä muutamat päivät nyt kun se on vielä mahdollista. Huomenna on kuitenkin pakko mennä keskustaan ostamaan jonkinlainen takki, joten pakko vähän liikkua. Voisin huomenna ottaa oikein kunnolla kuvia tästä talosta ja vähän Temucon keskustasta, että saan teille vähän enemmän fiiliksiä täällä asumisesta. Tämä oli nyt tällainen sotkupostaus, pahoittelut. Oli pakko saada jotain ulos ja anti on nyt vähän sekavaa, koska niin on olokin. Jospa huomenissa selkeemmin.

Psst! Olen huomenna Skypessä varmaankin noin klo 13-> Suomen aikaa. Ainakin parisen tuntia, luulisin :)

Psst2! Jos ette ole vielä huomanneet, on blogin kello Chilen ajassa, joten postausten ja kommenttien aikaleimoista näette mihin aikaan olen täällä raapustellut :)