14. syyskuuta 2013

Onnellinen, tanssintäyteinen päivä

Tänään oli hyvä päivä, vaikka sängystä nouseminen ja päivän aloittaminen tuntuikin ylitsepääsemättömältä. Sääennuste lupailee tänne nyt pitkään aurinkoista säätä ja se tietää myös erittäin kylmiä öitä. Viime yönä mentiin pari astetta miinuksen puolelle ja töihin lähtiessäni oli ulkona +2C. Lyseolla oli aivan järkyttävän kylmä. Värjöttelimme oppilaat ja opettajat vuoron perään luokan lämmittimen vierellä. :D Myös opettajainhuoneen lämmittimeen oli laitettu tuli, mitä ei olekaan aikaisemmin tapahtunut. Erityinen päivä ja kunnolla kylmä, niin johan saatiin lämpöä opettajillekin. Tänään lyseo jäi siis viikon lomalle Fiestas Patrias, eli Chilen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien, vuoksi ja lyseolla järjestettiin juhla, jossa soitettiin, laulettiin ja tanssittiin Chilen kansallistansseja. Juhlan jälkeen oppilaat tarjoilivat sisäpihalla pientä maksua vastaan suolaisia ja makeita chileläisiä perinneherkkuja. Puolenpäivän jälkeen oppilaat päästettiin kotiin ja opettajat kerääntyivät vielä lämpimään opettajainhuoneeseen kuuntelemaan musiikkia ja syömään empanadaksia ja juomaan viiniä tai chichaa. Otin paljon kuvia, joten sen pidemmittä puheitta... Paaljon kuvia:

Oppilaat koristelivat luokkaa (vaarallisen näköisesti)

Koristeltu liikuntasali


Nelosia (muistaakseni!) asuissaan

Yhdellä tytöllä oli myös päällään Mapuchejen kansallisasu

Juhlassa oli puheita, laulua, soittoa ja moonta tanssiesitystä

Rapa nui on mun suosikki chileläisistä tansseista!

Jos ymmärsin oikein, tuo mies oli joku ammattilaistanssija. Tässä tanssitaan tietenkin Cuecaa.



Tarjoilut olivat sisäpihan kentällä

Hotellialan opiskelijoita





Maistoin motea, joka oli kuin meidän sekametelisoppa (se hedelmäkeitto, jota syödään jouluisin riisipuuron kanssa). Motessa oli keitettyjä vehnänalkioita (vai miksikä niitä oikein sanotaan, tuollaisia ryynejä?) ja kuivattuja hedelmiä. Erittäin makeaa.

Pajaritos ovat vähän kuin meidän pullat, niissä vain on marenkia päällä eivätkä ole ihan yhtä makeita.

Calzones rotos, eli rikkinäiset kalsarit :D Makea leivonnainen (chileläiset syö aika paljon makeeta)

Señora Glady, Patricia (lempinimi Sussy) ja Yerti

Christina ja Mayra

Sussy, minä ja señora Glady

Meitsi rikkinäiset kalsarit kädessä (kaikki minusta otetut kuvat ovat sopivasti sumeita)

Pihalla oli myös köydenvetoa, säkkihyppelyä...


...kolmijalkajuoksua (siis se, missä parin vierekkäiset jalat sidotaan yhteen) ja hulavanteen pyöritystä

Kauniiksi laitettu opettajainhuone


Empanadas, joita en ole voinut vielä maistaa, koska niissä on lihaa. Pian saan maistaa kasvisversioita.

Sopaipillas

Hassu soitin, jota soitetaan rummuttelemalla. Nimeltään tormento.

Soittivat hyvin. Teki mieli laulaa mukana niin kuin muutkin.


Yerti, Sussy, Mayra ja Christina

Mayra, Christina ja itse Neppis

Semmoista koululla. Menimme Mayran ja Christinan kanssa vielä tämän jälkeen keskustaan Mercado Municipaliin, josta kerron erillisessä postauksessa vaikka vähän enemmän, ettei tule liikaa juttua tai kuvia kerralla. Mayra näytti minulle myös muutaman 2nd hand kaupan keskustasta, joten nyt voin tehdä kirpputorikierroksen joku kerta. Hippikauppoja ei kuulemma ole niin kuin olin jo arvellut. Illalla señora Glady tuli miehensä kanssa hakemaan minut kämpiltä ja menimme teatteriin katsomaan näytöstä, jossa käytiin läpi erilaisia tansseja ympäri maailmaa ja miten ne ovat tuoneet vaikutteensa chileläiseen tanssikulttuuriin. Oli hauska nähdä kaikki aiemmin päivällä lyseolla näkemäni tanssit ammattilaisten tanssimina. Upea show, joka päättyi - todella yllättävästi - Cuecaan. ^^

Huomenna menen lounaalle señora Gladyn luokse (hän asuu ihan tässä lähellä), jonka jälkeen kävelemme Cerro Ñielolille. Ensi viikolle minulla on sovittuna jo tekemistä myös Sussyn ja Yertin kanssa ja keskustassa on jokin kasvisruokatapahtuma itsenäisyyspäivänä 18. päivä, joten hyvin olen saanut tekemistä haalittua vapaalle viikolle. Lupaan räpsiä kuvia ja yrittää toteuttaa postaustoiveitanne parhaani mukaan (mutta pikkuhiljaa, jahka ehdin). Jos on jotain kysymyksiä tai postausideoita, otan niitä edelleen mielelläni vastaan. Mistä sinua kiinnostaisi lukea? :)

Nos vemos, ¡chau!

7 kommenttia:

  1. Jotenkin siistiä että noille toi tanssi on noin jäätävän iso osa kaikkea. :D Tai siis okei, noi itsenäisyyspäivänjuhlinnathan siellä nyt tietty on ollu jo hyvän tovin käynnissä, mutta sillee.. eihän Suomessa tanhua nää missään. Eikä ketään kiinnosta se! :D Muutenkin jotenki suomalaiset ei oo silleen ehkä ylpeitä omasta kulttuuristaan.. (siis sellasella terveellä ei-rasistiseks menevällä tavalla) Paitsi tamperelaiset mustasta makkarasta. x) Ja tamperelaiset nyt on muutenki niin TAMPERELAISIA. :D

    Toisaalta, onhan meillä iskelmä ja kaikenmaailman tanssit siihen liittyen... hmmm. Jään miettimään suomalaista kansallisylpeyttä ja näkyvää nykyajan kansan(perinne)kulttuuria.

    Kansatieteilijä kuittaa.

    Ps. Ihana nähä noita kuvia noista ihmisistä joista puhut!! :) Ja noista herkuista! Ja odotan vege-raporttia! :D JJJEEE!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotenkin on ollu hankalaa selittää täällä näille, että suomalaisilla se ylpeys omasta kulttuuristaan on aika erilaista ja vähemmän äänekästä :D Jos aattelee vaikka jotain itsenäisyyspäivän juhlintoja Suomessa niin... Ihmiset vaan töllää linnanjuhlia ja polttaa kynttilöitä. Eikä Suomessa oo oikein luonnollista olla isoon ääneen ylpeä mistään. Pitää olla silleen nöyrästi ja hiljaa ylpeä.

      Paikkakuntaylpeys onkin sit ihan oma juttunsa ;) Oon ylpeempi tamperelaisuudestani ja Tampereesta kuin suomalaisuudestani ja Suomesta. Outoa, mutta totta.

      Poista
  2. Ensin ajattelin että tossa motessa on jotain toukkia, mutta melko pian heti (ennen kuin luin taas empanadoseista) tajusin, että et sellaisia joisi/söisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yyyh, kieltämättä näyttää vähän toukilta tossa kuvassa :D En söisi semmoisia, vaikka olisin sekasyöjäkin x) Hyi.

      Poista
  3. Oon vasta täällä menossa, ja ehkä oot tarttunu aiheeseen myöhemmin (tai aiemmin ja mä oon missannu sen, sorisori!), mut kiinnosti toi että voiko sitten jotenkin nähdä eron "chileläisten" ja niiden ...ööh..no niiden "alkuperäisväestön edustajien" (intiaanien?) välillä? Kun toi tyttö jolla oli ne Mapuchejen kansallisvaatteet päällä ni ei mun silmiin ainakaan erottunut ulkonäöllisesti... :) Heh, hankala kysymys ehkä :D Mut ihania mekkoja tytöillä ja herkullisen näkösiä leipomuksia! Olikohan jotkut noista "sesonkiherkkuja" tyyliin laskiaispullat ja runebergin tortut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä oo kiinnittäny huomiota, mut vanhemmasta väestöstä huomaa aika helposti pukeutumisen tms. perusteella onko Mapuche.
      Kaikki herkut taitaa olla kyllä semmosia, että niitä on tarjolla aina, mut dieciochon aikaan porukka tietysti syö enemmän ja niitä on joka puolella myynnissä. Esimerkiks tota motee myy yks tyyppi kärrystään mun työmatkalla melkein joka päivä :)

      Poista