Chilindrineraa on tunnustettu

Chilindrinera ei seikkaile Chilen kamaralla vielä reiluun pariin kuukauteen, mutta tunnustus on blogille jo annettu Ja maailma on sun -blogin Maijun ja Timon toimesta. Suurkiitos ja niiaus! Yritän pitää blogin sisällön tulevaisuudessakin tunnustuksen arvoisena. Haasteen sääntöjen mukaan tulisi toimia seuraavanlaisesti:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

Valitsemani blogit löysin osittain Bloglovinin ja osittain eksymisen kautta. Lähdin etsimään blogin teemaan liittyen suomalaisia reissaajia ja heidän blogejaan, eri puolilta maailmaa. Aivan uskomattoman hankalaa oli valita vain viisi blogia, kun interwebbi oikein pursuaa ihania matkustusblogeja! Päädyin valitsemaan bloggaajia hieman eri maailman kolkista.

Krista on vuoden alussa aloittanut blogin Reissulapset, jossa ollaan Chilindrineran tavoin vasta valmistautumassa matkaan. Krista olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan lähdössä tämän vuoden lopulla kahden lapsensa kanssa kolmeen pekkaan kohti Kaakkois-Aasiaa, missä Krista on viettänyt myös omaa lapsuuttaan. Blogin viimeisin postaus on helmikuulta ja toiseksi edellisessä harkitaan kovasti reissun aikaistamista. Jään odottamaan mielenkiinnolla tulevia postauksia matkan valmisteluista ja lopulta toivottavasti tietenkin itse matkasta. Krista kirjoittaa: 

En kaipaa viikon reissua vaikka sekin olisi kiva. En kaipaa myöskään vuosien ulkomailla oloa tai sitä, että tänne ei jäisi mitään mihin palata. Kaipaan kuitenkin kuukausien reissua. Sitä, että ehdimme tottua maiseman muutokseen, nähdä kulttuureja, jopa kotiutua ja sitten palata tänne takaisin, kotiin, rakkaiden luokse monta kokemusta rikkaampana.

Blogia nimeltä Talvipakolaiseksi Teneriffalle ja muita matkoja IV kirjoittaa Extranjera, Riitta, joka asuu Puerto de la Cruzissa jo neljättä vuotta. Blogista löytyy hyviä ruokavinkkejä Puerto de la Cruziin matkustaville ja ihania kuvia paikallisista maisemista. Kuvat ovatkin pääosassa blogissa, mutta sieltä löytyy myös mukavia tietopläjäyksiä paikallisesta kulttuurista. Blogista löytyy myös erillinen sivu, jolle on kerätty ravintolavinkkejä Puerto de la Cruziin matkustaville. Extranjera kirjoittaa:

Orotavassa vietettiin eilen romeríaa. Oli taas kaunista värien kirjoa asuissa, perinteistä musiikkia ja härkävankkureita. Yleisölle jaettiin – kuten aiemminkin – sekä viiniä että monenlaista syötävää: kananmunia, ryppyperunoita, leipää, gofiota…Koko päivä tapahtumassa vierähti, kulkue kesti ainakin neljä tuntia. Pääsin campesina-asussani kulkueeseen. Haaveenani on, että syksyllä pääsisin mukaan kansantanssiryhmään!

Afrikan mantereen kokemuksia pääsee puolestaan lukemaan hieman nuoremmasta näkökulmasta Kirsin blogissa Kirsi in South Africa. Vuonna -95 syntynyt Kirsi on koko vuoden 2013 vaihdossa Etelä-Afrikassa ja paljon on ehtinyt jo tapahtuakin. Onneksi vaihtovuotta on vielä jäljellä ja hyvin ehtii blogin matkaan varmasti vieläkin. Blogissa on upeita kuvia, joissa näkyy afrikkalainen maisema ja kulttuuri. Kirsi kirjoittaa osaan postauksista myös pienen osion englanniksi ja hänen kirjoitustapansa on ihanan rento ja aito. Kirsi kirjoittaa:

Kuvia viime perjantailta kaverin synttäri julista. Oli kyllä huippua, rakastan etelä-afrikkalaisia juhlia!! Kaikki vaan tanssii, tytöt ja pojat, ihan kaikki, ja jotkut osaa vielä tanssii niin hyvin. Mulle opetettiin vaikka mitä tanssityylejä, hauskinta on se sellanen afrikkalainen tanssityyli, se on niin erilaista.

Uusi osoite Fort-de-France, Martinique on Memmun blogi, joka kertoo hänen ja perheensä, johon kuuluu avomies ja pieni tytär, elämästä Karibialla. Hän on asunut Martiniquella jo vuodesta 2009 ja postaukset kertovatkin perheen arjesta Memmun näkökulmasta. Kuvat ovat värikkäitä ja eksoottisia, ja niitä on paljon. Memmun suloisesta tyttärestä, Fridasta, on paljon kuvia erilaisista tapahtumista. Jäin koukkuun blogiin ja selailin postauksia vaikka kuinka paljon taaksepäin! Arjen lisäksi postauksissa on myös mukavasti tietoa paikallisesta kulttuurista ja tapahtumista. Memmu kirjoittaa:

Tuhkakeskiviikkona (mercredi des cendres) pukeudutaan mustaan ja valkoiseen, sillä se on Vaval:in (karnevaalin kuningas) hautajaispäivä. Kaduilla näkyy oikean oloisia hautajaissaattueita itkijänaisineen (tai tässä tapauksessa oikeastaan miehineen ;)).  Ilta ja karnevaali päättyy vaval:in polttamiseen merenrannalla.

Viimeisin valitsemani blogi ei keskity vain yhdestä kolkasta bloggaamiseen, vaan Matkustan ympäri maailmaa... -blogin S on ehtinyt jo moneen paikkaan vuonna 2005 tehdyn ensimmäisen pidemmän reissun jälkeen. Blogista löytyy merkintöjä Keniasta, Egyptistä, Kroatiasta, Tansaniasta, Thaimaasta, Väli-Amerikasta, Turkista ja tuoreimpana pidemmästä Afrikan kiertoreissusta. Blogissa on käyty Kilimanjarolla, vaijeriliu'uttu viidakossa ja hypätty benji-hyppy Victorian putouksilla! Postauksissa on kauniita kuvia maisemista, ihmisistä, kulttuurista, eläimistä. Postaukset on kirjoitettu energisesti ja iloisesti. S kirjoittaa:

Siella ma roikuin paa alaspain Zambesi-joen ylla veden kuohuessa alapuolella ja vuorten kohotessa joen reunoilla. Upea sateenkaari sillan alla (auringon ja putouksilta tulevan veden yhdistelma). Hitto, hyppasinko ma ihan oikeesti?! Oon viela hengissakin, jeeeee! Ja huutoa. Sitten mut nostettiinkin ylos ja siina se oli. Hullulla on kalliit huvit!

Semmoisia ihanuuksia onnistuin löytämään! Olipas mukavaa lueskella muiden mielettömiä kokemuksia ja elämää ulkomailla. Ihan satavarma en nyt kyllä ole siitä, että kaikilla näillä blogeilla on alle 200 lukijaa, koska kaikilla lukijamäärä ei ollut näkyvissä. Mutta ihania ovat silti ja tunnustuksensa ansaitsevat!

Matkavakuutus yli 3 kuukauden matkalle

CIMO vaatii työharjoitteluun lähtijöiltä vakuutusta koko reissun ajaksi. Mietin vakuutusasioita hoitamaan lähtiessäni, että onneksi minulla on Ifin jatkuva matkavakuutus, jonka OAJ:n jäsenenä saan ilmaiseksi ja joka kattaa ensimmäiset 45 vuorokautta matkastani. Minun ei siis tarvitsisi kuin hankkia vakuutus loppuajalle, loistavaa. Voi, kunpa se olisikin ollut niin helppoa. Tässä teille vähän sekavaa makua siitä, mitä kävin läpi saadakseni matkalleni oikeanlaisen vakuutuksen.

Aloitin tutkimalla Ifin (missä minulla on myös kotivakuutus) verkkosivuja. Yli 45 vuorokauden määräaikaisesta vakuutuksesta ei saa hintatietoja suoraan netistä, vaan siinä tapauksessa pyydetään ottamaan yhteyttä asiakaspalveluun. Verkossa tarjotaan myös palvelua chattimuodossa, jossa otin heihin yhteyttä vain saadakseni edelleen ohjeet ottaa yhteyttä soittamalla. Kun pääsin puhumaan asiakaspalvelijan kanssa, kävi ilmi, että If ei voi myydä minulle yli 45 vuorokauden määräaikaista matkavakuutusta (minkä tarvitsen, koska tasan 90 päivää ei aivan riitä), koska minulla ei ole kolmea eri vakuutusta keskitettynä heillä. Jos ottaisin sen sijaan vain 45 vuorokauden vakuutuksen (jonka kyllä saisin, mutta joka ei tosiaan siis riitä), se maksaisi 144€ ja risat. Päätinpä sitten alkaa kilpailuttamaan eri vakuutusyhtiöitä ja siitä se tarjousrumba sitten alkoi.

Turva: Ei onnistu, jos ei ole ensin jokin muu vakuutus heillä; ehdottivat kotivakuutuksen siirtämistä heille, mutta se on paljon kalliimpi kuin nykyiseni. Sitten, jos on jo Turvan asiakas suositellaan jatkuvaa matkavakuutusta, mikä maksaa 60€ ja risat vuodessa, mutta kattaa vain 3 kuukautta, eli niille ylimenevälle 10 päivälle joutuisin vielä ottamaan erikseen 34 euron määräaikaisvakuutuksen. 100 vuorokautta yhteensä 94€. Halpa vaihtoehto, jos on jo valmiiksi Turvan asiakas.

Fennia: Onnistuu 100 päivän matkavakuutus, hintaa 95€ ja risat. Ei onnistu niin, että osa matkastani olisi vakuutettu sillä Ifin jatkuvalla vakuutuksella, vaan koko matka pitää vakuuttaa Fennian vakuutuksella. Ei tarvitse olla valmiiksi Fennian asiakas.

POP-vakuutus: Yli 136€ 100 vuorokautta. Ifin vakuutuksella ei mitään virkaa.

Pohjantähti: Myyvät matkavakuutuksia vain "kokonaisasiakkaille" (keitä ikinä he sitten ovatkaan) eikä heiltä saa lainkaan yli 3 kuukauden vakuutusta Chileen.

LähiTapiola: Koko matka pitää vakuuttaa heidän kauttaan (tässä vaiheessa aloin ymmärtää, että Ifin ilmaisesta 45 vuorokauden matkavakuutuksestani ei ole mitään iloa). Kolmen kuukauden matkavakuutus kustantaisi 72€ ja risat (tämä on jatkuva matkavakuutus, eli tuo on vuosimaksu), mutta koska tarvitsen reilun kolmen kuukauden vakuutuksen, pitää lisäksi ostaa vielä 10-16 vrk:n vakuutus, joka maksaa 34€. Eli 100 vuorokautta yhteensä 106€.

OP-Pohjola: 3 kuukauden vakuutus 94€, jonka päälle pitäisi ostaa 50 euron määräaikainen kuukausivakuutus, eli 100 vuorokautta yhteensä 144€ (sama kuin Ifin 45 vrk:n määräaikainen matkavakuutus). Kotivakuutuksen yhdeydessä matkavakuutuksen hinta laskisi 74€/v, mutta kotivakuutus on todella paljon kalliimpi kuin nykyiseni, joten vaihtaminen vain matkavakuutuksen takia olisi turhaa.

Tryg: Kyseinen yhtiö ei vastannut yhteydenottopyyntööni lainkaan (odotin reilut kaksi viikkoa).

Jotkin yhtiöt vaativat yli 90 vuorokauden matkavakuutuksiin terveydentilaselvityksen. Melkein kaikista vakuutusyhtiöistä kysyttiin, että eihän kyseessä ole mikään vuorikiipeilyreissu, koska sellaisia he eivät vakuuta. Yhdenkään vakuutusyhtiön nettisivuilla ei voi laskea hintaa itse näin pitkälle matkalle, vaan pitää soittaa kalliiseen 010-alkuiseen asiakaspalveluun, jossa asioiminen kestää, koska asia on hankala ja he ottavat ylös kaikki henkilötiedot yms. Joidenkin yhtiöiden verkkosivuilla voi täyttää yhteydenottolomakkeen, jolloin he ottavat sinuun yhteyttä. Esimerkiksi Trygin tapauksessa sitä yhteydenottoa ei sitten koskaan tullut.

Päädyin hyväksymään LähiTapiolan matkavakuutuksen, koska se oli yksi halvimmista (ei kuitenkaan halvin) ja asiakaspalvelija, jonka kanssa asioin, oli mukava ja kertoi minulle vakuutuksesta monelta eri kantilta asiantuntevasti. Hän vastasi kaikkiin kysymyksiini enkä kokenut olevani hankala asiakas, mikä taas joidenkin puhelujen aikana oli päälimmäinen tunne. Toinen hyvä vaihtoehto oli Fennia, joka oli itseasiassa halvin, ja missä asiakaspalvelu oli myös mukavaa ja asiantuntevaa. Fennian tarjous annettiin tasan 100 vuorokauden matkasta ja päivät merkittiin tarkasti, kun taas Tapiolan määräaikaisvakuutus on 10-16 vuorokaudelle, mikä antaa minulle hieman pelivaraa lentoja varatessa. Ottamani vakuutus on siis vain matkustajavakuutus, joka vakuuttaa sairaustapaukset yms., matkatavaravakuutus olisi maksanut enemmän. Itselläni kotivakuutus kattaa matkalla mahdollisesti katoavat tavarat, kuten kameran.

Aika monesti tuli turhauduttua oikein kunnolla tämän prosessin aikana. Mutta kun vakuutus on hankittava, kun se kerran vaaditaan. Mieluummin jättäisin hankkimatta, asuinhan Englannissakin ilman vakuutuksia sen pari vuotta. Ensimmäisen kotivakuutuksenikin otin vasta Joensuuhun muuttaessa, koska vuokranantaja sitä vaati. En ole koskaan oikein vakuuttunut vakuutusten hyödyllisyydestä, mutta on se kai ihan hyvä olla, kun ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Lähden tällä kertaa kuitenkin aika kauas ja Chilessä ei voi välttämättä luottaa sujuviin ja huokeisiin terveyspalveluihin, jos sellaisia joutuu käyttämään. Oli hupia lukea mitä kaikkea matkavakuutukset kattaa, etenkin kuolemantapauskorvaus-kohta vakuutusehdoissa nostatti matkaan lähtijän fiiliksiä mukavasti....

Matkavakuutus onkin vain murto-osa tämän reissun järjestelyjen budjettia, josta aion tehdä ihan oman postauksen myöhemmin, kunhan kaikki tarvittava on kasassa.

CIMOn kautta Chileen

Löysin tämän Chilen harjoittelupaikkani siis CIMO nimisen organisaation kautta. Heillä on jos jonkinlaista hakua tarjolla, monia eri aloja ja paikkoja ympäri maailman, eli jokaiselle jotakin. Omani tein Maaohjelmien haussa, jossa haetaan nimenomaan EU:n ulkopuolelle. Hakea voi moneen eri maahan, mm. Kiinaan, Uuteen-Seelantiin tai Venäjälle, ja paikkoja on usealta eri alalta, mm. metsä- tai lääketieteen alalta tai, tältä omaltani, eli pedagogiikan alalta (englannin opetus). Keskityn tässä postauksessa vain Chilen hakuun, koska se on se, jonka olen itse käynyt läpi, mutta jos jokin muu ala tai haku CIMOn kautta kiinnostaa, voit klikata itsesi heidän sivuilleen tästä.

Hakijan tulee olla täysi-ikäinen, vähintään kaksi lukuvuotta opiskellut tai enintään vuoden valmistuneena ollut henkilö. Edeltävä työ- tai harjoittelukokemus alalta katsotaan eduksi, mutta se ei ole välttämätöntä. Myös kielitaito on tärkeässä asemassa, eli kohdemaan kieltä tulee osata suhteellisen hyvin. Joko samankielisessä maassa oleskelu tai tarpeeksi laajat kieliopinnot riittävät. Jos on saanut joskus aiemmin CIMOn apurahaa, sitä ei voi hakea. Chileen voi hakea harjoitteluun (meidän) kesäksi, syksyksi tai kevääksi, ainoastaan tammi- ja helmikuu on huonoa aikaa, koska siellä vietetään silloin kesälomia. CIMOlle maksetaan 350 euroa välityspalkkiota, kun harjoittelupaikka on löytynyt ja hommat paikan päällä alkaneet. CIMO maksaa korkeintaan kolmen kuukauden ajalta harjoitteluapurahaa, 1 010€/kk.

Chileen haku alkoi vuonna 2013 vähän ennen helmikuun puoliväliä ja päättyi kuun 22. päivä. Ensin pitää täyttää hakemus nettiversiona, johon liitetään tarvittavat dokumentit pdf-tiedostoina. Tämän jälkeen hakemuksesta tulee vielä tulostaa paperiversio, joka lähetetään postitse. Hakemus ja liitteet tehdään työskentelykielellä, eli englanniksi, lukuunottamatta motivaatiokirjettä, joka kirjoitetaan espanjaksi. Se on vähän kuin vapaamuotoinen työhakemus, jossa pitää selittää omia syitään ja valmiuksiaan työharjoitteluun juuri Chilessä. Kaiken kaikkiaan hakemuksen täyttäminen oli yksinkertainen prosessi, jossa itselläni eniten jännitystä aiheutti juuri motivaatiokirjeen kirjoittaminen, mikä sekin meni lopulta ihan mukavasti. CIMOn perusteelliset ohjeet hakemuksen täyttämiseen helpottivat prosessia todella paljon.

CIMOn sivuilla kerrotaan, että Chilen haussa valitaan vain noin 20-25% hakijoista ja vuonna 2013 hakijoita Chileen oli ollut 33. En tiedä kuinka paikkansa pitävä tuo on, mutta jos vain noin 7-8 ihmistä pääsivät läpi, olen aika onnellisessa asemassa. Hakemukseen kannattaa kuitenkin panostaa, koska sen perusteella työnantajat tekevät päätöksen harjoittelijastaan. Esimerkiksi minulle tarjottu harjoittelupaikka on selvästi varta vasten minua varten valittu ja taidoilleni sopiva, sillä opetan Chilessä kuulemma englantia hotelli- ja ravitsemusalan opiskelijoille. CV:ni ei siis ole jäänyt heiltä lukematta, sillä siellä on tiedot parin vuoden asumisestani Englannissa ja työskentelystäni nimenomaan hotelli- ja ravintola-alalla. Pääsen siis todella käyttämään harjoittelussa juuri niitä taitoja, jotka minulla ovat hyvin hallussa.

Alunperin odottelin saavani varmistuksen harjoittelupaikastani vasta kesän aikana, sillä CIMOn esivalinnan tuloksista ilmoittavassa sähköpostissa sanottiin, että kesäksi hakeneille (luonnollisestikin) haetaan paikat ensiksi. CIMOn kautta aiemmin harjoitteluun lähtenyt opiskelijakaverini taas sanoi saaneensa oman paikkansa varmistettua touko-kesäkuussa ja hänen Argentiinaan lähtenyt kaverinsa puolestaan oli saanut tietää vasta kuukautta ennen lähtöä minne tie vie. Olen tästä aikaisesta aikataulusta hyvin kiitollinen, koska nyt pääsen hoitamaan asioita ajoissa. Tässä kun on vielä työviisumi haettavana, lentoliput ostettavana ja vakuutus hankittavana. Hommaa siis riittää ja mitään ei suositella hankkimaan ennen kuin tietää harjoittelupaikkansa varmistuneen - ymmärrettävästi.

Enhän vielä tiedä millainen työharjoittelupaikkani Chilessä on, mutta kaikki vaikuttaa erittäin lupaavalta ja hakuprosessi on ollut helppo ja jännittävä. Kun ensimmäisen kerran matkustin Englantiin (kahdeksan vuotta sitten, apua!), tein senkin Allianssin nuorisovaihdon kautta, joka toimii samoin periaattein kuin tämä CIMO. (Jos en väärin muista, sekin ohjelma maksoi 350 euroa.) Suosittelen ehdottomasti käyttämään näitä organisaatioita ja heidän palvelujaan hyväksi. Heillä on yhteistyökumppaneita, jotka on varmistettu luotettaviksi työnantajiksi vuodesta toiseen, ja joiden kanssa homma toimii. Välttyy pahoilta yllätyksiltä varmemmin kuin hakeutumalla maailman toiselle puolelle omin avuin. Harvoin harjoitteluun lähtijöille sattuu matkan varrelle erittäin huonoja kokemuksia ja pelkkiä pettymyksiä, vaikka niitäkin tapauksia valitettavasti on.

Seuraava mahdollisuus hakea Chileen CIMOn Maaohjelman kautta on vuoden 2014 alkupuolella. Tästä voit vielä klikata CIMOn sivuille tiivistettyyn infoon harjoittelusta Chilessä.

Chilindrinera nyt myös Bloglovinissa ja Blogilistalla

¡Holaaa! Nyt voit seurata Chilindrineraa myös Bloglovinin tai Blogilistan kautta! Napit sivupalkissa --->

tai klikkaile näistä:

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Seuraa blogiani Blogilistalla

¡Hasta luego!

Miksi Chile?

Yksinkertainen vastaus: Koska opiskelukaverini vietti oman harjoittelunsa nimenomaan Chilessä, kehui maata ja kertoi siitä minulle miellyttäviä asioita. Piste. Mutta jotta postaus ei olisi ihan näin lyhyt, kerrottakoon hieman enemmän itse maasta ja sen ominaisuuksista, jotka tekivät vaikutuksen minuun.

Chile on se latinalaisen Amerikan piiitkä ja kapea maa mantereen länsirannikolla. Chilellä on pituutta jopa 4,630 kilometriä, mutta se on leveimmilläänkin vain 430 kilometriä leveä (keskimäärin n. 170 km leveä). Naapurimaita ovat mm. Argentiina ja Peru. Maan pääkaupunki on Santiago (de Chile) ja se sijaitsee aivan maan keskiosassa. Koska maa ulottuu niin pitkän matkaa etelästä kohti päiväntasaajaa, vaihtelevat ilmasto ja maisemat hyvin paljon maan eri osissa. On kylmää vuoristoilmastoa, välimeren ilmastoa, trooppista ilmastoa ja aavikkoilmastoa. Andien vuoristo kulkee pitkin Chileä ja aivan maan eteläosat ovat hyvinkin tuliperäistä ja vuoristoista aluetta. Muistaakseni etelässä on jopa yli 500 aktiivista tulivuorta tälläkin hetkellä. Etelän vuoristoa asuttavat lähinnä alueen alkuperäisväestöt. Chile on siis hyvin tuliperäistä ja maanjäristysaltista aluetta; viimeksi vuonna 2010 siellä oli valtava maanjäristys, josta jotkin alueet eivät ole vieläkään kunnolla palautuneet. Maan pohjoisosassa taasen sijaitsee maapallon kuivin alue, Atacama. Siellä on kuulemma alueita, joilla ei ole tunnetusti koskaan satanut vettä. Maan keskiosat ovatkin sitten paljon tiivimmin asutettuja ja Chilen pääkaupungissa, Santiagossa, asuu yli viisi miljoonaa ihmistä, eli Suomen väestön verran porukkaa. Santiago onkin Etelä-Amerikan isoimpia kaupunkeja. Chilen motto on Por la razón o la fuerza, joka tarkoittaa "älyllä tai voimalla" ("by reason or force"), mikä on saanut hyvät naurut aikaan.

Temucon kaupunki

Näyttääkö maisema tutulta?

Oma harjoittelupaikkani on Temucossa, joka sijaitsee 670 kilometriä Santiagosta etelään. Temuco on tietojeni mukaan moderni, reilun 200,000 asukkaan kaupunki, eli noin Tampereen kokoinen paikka. Temucon alue on tunnettu kauniista, metsäisestä järvimaisemastaan eikä ole kaukana Andien vuoristosta tai Tyynen valtameren rannikostakaan. Kaupunki on rakennettu Cautín-joen varrelle. Väestöstä iso osa (muistaakseni yli 20%) on alkuperäisväestöä Mapucheja ja Temucossa asuu myös monia eri eurooppalaismaiden jälkeläisiä, etenkin saksalaisia on kuulemma paljon. Harjoittelupaikkanani toimivasta koulusta en tiedä tarpeeksi, että haluaisin kirjoittaa siitä vielä tähän, joten siitä on varmaan tulossa oma, tarkempi postauksensa sitten, kun olen paikan päällä tutustunut kouluun paremmin.

Chilestä sanotaan, että se on hyvin eurooppalainen kulttuuriltaan, koska niin suuri osa väestöä oon eurooppalaisia tai heidän jälkeläisiään. Kaverini kertoi, että häntä yllätti kuinka hiljaisia ja rauhallisia hänen tapaamansa chileläiset olivat, heissä oli suomalaisillekin ominaista ujoutta jossain määrin. Toisaalta olen taas saanut kuulla, että chileläiset puhuvat erittäin nopeasti. Mene ja tiedä (niinpä aion tehdä!). Muihin Etelä-Amerikan maihin verrattuna, Chile on kuitenkin melko moderni ja kehittynyt maa, joka ymmärtääkseni pärjää suhteellisen hyvin taloudellisestikin, vaikka työllisyys onkin lähivuosina noussut. Kutkuttaa nähdä miten tämä kaikki näyttäytyy sitten jokapäiväisessä elämässä.

Chilessä alkaa muuten kevät, kun meillä alkaa syksy, joten syyskuussa sinne matkustaessani voin aloittaa uudelleen keväästä nauttimisen. Temucossa ei ole aivan yhtä lämmin kuin Santiagossa kevätkuukausina, mutta päivän korkein keskilämpötila on noin 15 astetta syyskuussa, ja marraskuussa noin 19 astetta. Iltaisin ja öisin on tietty huomattavasti kylmempi. Melko samanlainen kuin meidän keväämme siis.

Vaikka olen menossa Chileen työharjoitteluun, tarkoituksena on ottaa kaikki irti tuosta maasta ja käydä tutustumassa pääkaupungin vilinään ja rannikon maisemiin aina vapaapäivinä. Yritän imeä itseeni etukäteen mahdollisimman paljon tietoa paikasta etukäteen, mutta tiedän jo nyt, että kulttuurishokki on varmasti valtava sitten, kun se iskee. Odotan kuitenkin innolla oppivani mahdollisimman paljon paikallisesta kulttuurista ja maan tavoista. Kirjoitan näistä varmasti lisää, kunhan nyt pääsen edes paikan päälle.

Terveisin, innokas.

Tekstissä ei ole lähteitä, koska kaikki tieto on kerääntynyt päähäni internetin ihmeellisestä maailmasta ja siirsin sen nyt tähän postaukseen teidän iloksenne. Kuvat puolestaan tarjosi Googlen kuvahaku.