Valdivia

Olimme Minskin kanssa yhden yön reissulla Valdiviassa lauantaista sunnuntaihin. Valdivia on rannikkokaupunki noin 160 kilometriä etelään Temucosta. Lähdimme aamubussilla klo 8:30 kohti Valdiviaa ja olimme ennen puolta päivää perillä. Tässä vähän kuvia reissusta!

Ensimmäinen näkymä Valdiviasta bussista käsin.

Löydettiin keskustasta kivan oloinen ihan uusi hostelli.

Ympärivuorokautinen lämmitys ja oma kylpyhuone ratkaisivat asian. Nuuskiskin oli mukana.

Oikein siisti kylppäri.

Joku pönttö.

Keskustan plaza.

Pulu.

Osuimme keskustaan juuri, kun siellä kulki jonkinlainen mielenosoitus. Mapucheja taisivat olla. Protestin syy meni vähän ohi.

Valdivian mercado oli pieni, mutta kolmessa kerroksessa.

Kolmannessa olivat ravintolat.

Söin kummeliturskaa. Ei tarvitse kertoa onko kuinka uhanalainen laji.

Ruoan jälkeen lähdimme kohti Nieblaa, eli aivan rannikolle. Valdivian keskusta ei ole ihan rannassa, vaan parin ison joen keskellä, jotka laskeutuvat mereen.

Näen meren, siellä se on!

Niiiin kaunista oli ja se meren tuoksu ja veden kohina, oijoi!

Olen kastellut jalkani Tyynessä valtameressä!

Nuuskis nautti myös maisemista.

Kiipeilimme vähän rannan päässä oleville kivillekin.

Sieltä oli hienot näkymät ihmisiä täynnä olevalle rannalle.

Kiipesin aika korkealle. Harmi, ettei korkeuserot oikein välity kuviin.

Kiipeilimme aika paljon, oli reidet kipeänä seuraavana päivänä.

Mäen päältä oli aika makeat näkymät.

Helppo hymyillä

Olimme tarpeeksi korkealla ollaksemme turvassa tsunamilta?

Nieblassa meillä oli parikin opaskoiraa, jotka kuljettivat meitä paikasta toiseen. Ihan kuin ne olisi oikeasti halunneet pitää huolen, että olemme turvassa. Yksi kulki edellämme pois rannalta ja katseli taakseen ja odotteli meitä, kun jäimme kuvaamaan maisemia. Kun pääsimme tielle, hän jätti meidät toisen koiran (kuvassa) ohjattaviksi ja lähti takaisin alas rantaan, kun taas tämä toinen koira alkoi kulkea edellämme. Hän jopa odotti, kun otimme kuvat mäen päällä ja lähti sitten viemään meitä takaisin mäkeä alaspäin pitäen huolta, etteivät autot aja päälle. Saatiin hyvät naurut ja ihmettelyn hetket näiden koirien kanssa! :D

Tässä taas yksi hienoista panorama-viritelmistäni, joista näkee nuo kuvien rajat, olkaa hyvät. Mutta saa ehkä vähän käsitystä näkymästämme.

Löysimme Nieblasta yllättäin Encuentro Costumbrista -festivaalialueen, jossa pääsi kokemaan tyypillisiä chileläisiä juttuja. Tuli vahvat dieciocho-vibat.

Juotiin chichaa, joka on makea käymällä valmistettu juoma. Alkoholiton versio maistuu vähän kuin meidän simaltamme. Alkoholillinen taas omenasiideriltä!

Chicha kädessä on helppo hymyillä.

Maistoin myös paikallista Kunstmanin Bockia. Oikein nannaa oli.

Alueella oli todella monta myyntikojua, joista sai ostettua erilaisia chileläisiä ruokia ja juomia.

Söimme sopaipillas -leipäsiä/lättyjä. Päällä on chileläistä chilikastiketta ajía, majoneesia ja pebreä. Aion opetella valmistamaan näitä itse, että voin tarjoilla näitä sitten Suomeen palattuani. On meinaan aivan uskomattoman hyvää simppeliydessään!

Arvatkaapa mitä lavalla tanssittiin? No, cuecaa tietysti.

Palasimme keskustaan ja matkalla hostelliin kävimme kaupassa. Kappas, mitä oluthyllystä löytyikään!

Pakkohan se oli ostaa tölkki Koffia, kun tänne asti on kerran tultu! :D Oli halvempaa kuin Suomessa -.-

Pienen lepäilyn jälkeen raahasimme väsyneet ruhomme vielä hostellin lähellä sijaitsevaan irkkupubiin.

Lämmitetyllä terassilla oli mukavaa istua. Salud!

Aamupalalla hostellissa. En yhtään tajunnut ottaa kuvia hostellin sisältä! Mukava paikka, vähän ehkä vielä keskeneräinen, koska oli vastikään avattu.

Sunnuntaina kävelimme vain ympäriinsä Valdivian keskustaa, joka oli ihan nätti. Ei niin nätti kuin kaikki olivat hehkuttaneet, mutta ei valittamista.

Kävimme jokirannassa pällistelemässä hylkeitä. Niitä oli paljon. Ei kuitenkaan yhtä paljon kuin lintuja.

Eläimet viihtyivät rannassa, koska siellä on feria, eli tori, jossa myydään muun muassa tuoretta kalaa ja mereneläviä. Tuoksu oli sen mukainen.

Jokiranta oli tosi nätti.

Valdivia ei ole kovinkaan suuri. Tässä näky sillalta kaupungin keskustaan.

Meitsi ja keskusta. Varsinkin sunnuntaina kaupunki vaikutti välillä ihan autiolta, kun käpsimme pitkin poikin. Todella hiljaisen oloinen kaupunki.

Keskustasta pääsee sillan ylittämällä Teja-saarelle, jolla on mm. kasvitieteellinen puutarha, missä kävimme pyörimässä. "Please do not play with balls."

Käveltiin tiheikössäkin vähän, mutta suurimmilta osin paikka oli kuin iso puisto erilaisine puineen.

Minä ja jokin nätti puu, jonka nimeä en enää muista.

Tämän alueen nimikkopuu, Araucanía, joka tuottaa hedelmää nimeltä piñon. En taida päästä maistamaan, koska niitä tulee vasta maaliskuussa.

Vähän jo väsyneinä löysimme tiemme johonkin italialaistyyliseen ravintolaan syömään kunnon sunnuntaipäivän pastamätöt.

Minun jälkiruokani. Päärynäkrokanttia vaniljajäätelöllä. Parasta vähään aikaan.

Minskin jälkiruoka, pistaasipähkinämoussea suklaarullassa minttukastikkeella.

Viimeisillä voimilla kävimme vielä katsomassa linja-autoaseman lähistöllä seisovaa historiallista tornia, joka on rakennettu joskus 1700-luvulla. Voitte siitä itse tutustua tornin historialliseen merkitykseen kaupungin kehityksessä. ;)

Siellä se vain tönötti, puiston toisessa päässä, unohdetun näköisenä.

Vanhalta näytti.

Mahtava reissu, joka on tuntunut vielä tänäänkin (tiistaina) kropassa. Kello on nyt jo aivan liikaa ja pitäisi taas olla jo nukkumassa, että pääsen huomenna aamulla ylös.Kun ehtisi joku yö nukkua kunnon unet, niin ehtisi ladata akkuja vähän.

Hasta luego!