23. heinäkuuta 2013

Reilu kuukausi reissuun - Joko saa pakata?

Kesä on mennyt ihan ennätysvauhdilla eteenpäin ja yllätyin viime viikolla tajutessani, että lähtöön on enää reilu kuukausi aikaa. Jotenkin en vieläkään ihan ymmärrä todeksi, että olen todella lähdössä Chileen töihin kolmeksi kuukaudeksi. Ihan utopistinen ajatus. Tuleehan asiasta puhuttua ihmisten kanssa, kun minulta kysellään minkälainen reissu se nyt oikein onkaan ja mitä siellä teen, mutta itselle ajatus ei ole oikein auennut tähän todellisuuteen. Puhun mielessäni aina jostain kaukaisesta tapahtumasta, joka sitten joskus toteutuu. Hyvin samanlainen olo vallitsi kahdeksan vuotta sitten, kun olin lähdössä syksyllä Englantiin töihin. Muistan, että silloin todellisuus avautui vasta lentokoneessa. Tämä tuntuu olevan minun tapani suhtautua moniin asioihin.

Kaikesta huolimatta välillä iskee ihmeellisiä aaltoja kehon läpi, kun tajuan lähdön todellisuuden muutaman sekunnin ajan ja tuntuu, että edellinen ateria pyrkii takaisin ylös ja kylmä hiki ja väreet iskee päälle. Sellainen mielenkiintoinen kauhun ja ekstaattisen ilon (joskus ne ovat ehkä turhan lähellä toisiaan) sekoitus. Olen älyttömän innoissani, mutta samaan aikaan kaiken maailman pelkotilat iskevät päälle. Ihan luonnollistahan se on, kun ihminen lähtee mukavuusalueensa ulkopuolelle. Itselleni ei ole mukavuusrajojen ulkopuolelle kurottelemisesta koitunut koskaan mitään muuta kuin hyvää, joten otan pienet pelotkin hyvänä merkkinä tässä vaiheessa.

Minulla oli eilen syntymäpäivä ja olen saanut monia Chilen reissuun liittyviä lahjoja. Tänään tilasin itselleni rinkan, joka oli epäsuorasti porukoilta saatu lahja (päätin itse muuttaa rahat rinkaksi, simsalabim!). Olisin ostanut sellaisen Partioaitan myymälästä, mutta haluamani koko ja malli olivat loppuneet, koska vieraakseni jossain vaiheessa matkustava ystäväni Bygmi oli vienyt viimeisen edellisellä viikolla! Joku muukin on innoissaan Chileen lähtemisestä ;) Onneksi kyseistä mallia oli tarjolla lisää Partioaitan verkkokaupassa, joten klikkailin itselleni samanlaisen juuri äskettäin. Toisaalta oli hyvä, että Bygmi osti omansa ennen minua, koska tänään hän toi rinkan minulle, jotta voisin harjoitella sen pakkaamista. En oikein tiennyt kuinka paljon tavaraa mahtuu 66-litraiseen rinkkaan, joten oli hyvä päästä kokeilemaan sitä. Haluan ehdottomasti viedä mennessäni rinkan, jossa on kunnolla tyhjää tilaa, jotta voin tuoda sen takaisin täynnä kaikenlaisia muistoja ja tuliaisia. Hyvin näytti mahtuvan kaikki suunnittelemani vaatetus ja perustarvikkeet ilman sen kummempia taikatemppuja.

Hyvin istui selkäänkin. Päällä on tyylikkäät kotivaatteet, tietysti.

Sain lahjaksi myös kaverin reissuun mukaan. Nuuskamuikkunen lähtee kanssani Chileen. Se on rauhallinen ja kokenut reissaaja, jonka kanssa ei tarvitse pelätä. Yhdessä on mukavampaa :) Nuuskiksella on myös ehkä hienoimmat housut ikinä.


Ajattelin kirjoittaa itselleni jonkinlaisen tarvikelistan, että osaan sitten pakata kaiken tarpeellisen mukaan. Vaikka yleensä rakastan listojen tekemistä, jostain syystä pakkaamislistoja olen kirjoittanut hyvin vähän viime vuosina. Olen aika hyvä pakkaamaan jo kaiken tarvittavan ilman listaa. Mutta voi olla, että tämä reissu vaatii nyt oikein listan. Onko siellä lukijoissa reissaajia, jotka osaisivat suositella jotain erittäin tärkeää, jota ilman ei kannata matkaan lähteä (jos nyt unohdetaan itsestäänselvyydet, kuten passi)? Entäs miten olette rahojen kanssa reissanneet, mihin sukanvarteen olisi käteinen parasta sujauttaa, ettei vorot vie? Muitakin neuvoja otetaan vastaan, koska se on menoa pian! :)


9. heinäkuuta 2013

Viisumin haku Chileen työharjoittelua varten

Viisumin hakeminen Chileen oli yksi päänsärky lisää matkajärjestelyissä. CIMOn suomalaiselta yhteyshenkilöltä sain tietää, että Chileen pitää hakea työviisumia, opiskelija- tai turistiviisumi ei riitä ja niillä työharjoitteluun lähteminen olisi laitonta. Työviisumissa on se puoli, että se maksaa tietysti hieman enemmän. CIMOn yhteyshenkilöni tiesi kertoa, että tämä liittyy siihen, että chileläiset joutuvat myös maksamaan jonkin kalliimman maksun Suomeen tullessaan, joten vuoroin vieraissa tms. Olin vain kerran aiemmin hakenut viisumia, Pietariin, ja siinäkin prosessissa olin yksi ryhmäviisumilaisista, joten homma ei ollut hirveän hankala tai kallis. Ehkä se oli kokemattomuuttani asiassa, tiedä häntä, mutta kovin helppoa tuon viisumin hakeminen ei mielestäni ollut.

Aloitetaan siitä, että Suomen CIMOsta sanottiin, että hae työviisumia ja Chilen CIMOn mailissa puhuttiin taasen visa estudiantesta, eli opiskelijaviisumista. Pari selventävää sähköpostia piti lähettää, että tiesin, mitä oikein haenkaan. Toiseksi, en meinannut kuollaksenikaan löytää Chilen Helsingin suurlähetystön nettisivuilta viisuminhakulomaketta. En vaikka käytin vuorostaan espanjankielistä ja vuorostaan englanninkielistä versiota, googlailin eri hakusanoilla (espanjaksi ja englanniksi) ja käytin sivuston omaa hakupalvelua ja FAQ:ta. Chilen yhteyshenkilöni kertoi, että asian pystyy hoitamaan sähköpostitse (että he lähettävät hakemuksen ja voin palauttaa sen samaa kautta), mutta en koskaan saanut sähköpostiini vastausta, kun suurlähetystöstä asiasta kyselin (espanjaksi). Minulla oli ehkä väärä sähköpostiosoite. Löysin lopulta Helsingin konsulaatin sivuilta oikean linkin, josta pääsi sivulle, jolla rekisteröidytään heidän palveluunsa ja omilla tunnuksilla pääsee palvelussa sitten täyttämään viisumihakemusta. Tämä sähköinen palvelu on nimeltään El Sistema de Atención Consular, tai SAC, ja pääset sinne klikkaamalla tästä. Palvelu toimii niin espanjaksi kuin englanniksikin.

Minusta olisi ollut ihan mukavaa, jos tästä olisi ollut selkeämmät ohjeet (esim. suora linkki palveluun sähköpostissa). Kesti aikansa itsekseen keksiä tuollainen palvelu, johon pitää luoda tunnukset ja kaikki, että pääsee viisumihakemuksen lähettämään. Varsinkin kun ainut virallinen ohjeistus, mitä sain oli "katso Chilen suurlähetystön sivuilta" (ilman mitään linkkiä) ja "onnistuu sähköpostitse". Asiaa ei auttanut yhtään Chilen suurlähetystön erittäin epäselvät nettisivut, joiden espanjan- ja englanninkieliset versiot aina hieman erosivat toisistaan.

Itse palvelussa viisumihakemuksen täyttäminen onkin hyvin simppeliä, kunhan siihen tarvittavat liitteet ovat sähköisessä muodossa. Joitakin liitteitä jouduin ainakin itse skannailemaan koneelle. Tarvittavat liitteet ovat tuore passikuva, rikosrekisteriote (voi tilata espanjaksi täältä), CIMOn virallinen hyväksymiskirje (josta käy ilmi työnantajan tiedot ja asumiskulut kattavan apurahan saanti), kopio passista ja lääkärintodistus. Hyväksymiskirjeen saat CIMOn yhteyshenkilöiltä, jotka hoitavat paikan löytymisen puolestasi. Kaikki muut liitteet hankitaan itse. Lääkärintodistuksen saa käymällä ihan tavallisessa terveystarkastuksessa ja pyytämällä lääkäriä täyttämään englanninkielisen terveydentilaselvityksen. Omassani oli selkeät tiedot esimerkiksi rokotuksista (joista esim. A-hepatiitin vahvistuksen otin juuri tätä matkaa varten). Rikosrekisteriotteen voi tilata suoraan netistä ja sen saa espanjaksi. Samalla sivulla on myös tulostettavissa paperinen lomake, jonka voi sitten lähettää Oikeusrekisterikeskukseen, jos suosii perinteisempiä menetelmiä. Suosittelen tilaamista netistä, koska se on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Huomaa myös, että passisi tulee olla voimassa vielä 6kk reissun päättymispäivän jälkeen, jotta se on pätevä viisumia hakiessa.

LISÄYS: Kun valitset viisumityyppiä, valitse Residente Temporario Titular. Tätä muistan itse pohdiskelleeni hetken ennen kuin tiesin, minkä valita. Unohdin lisätä sen postaukseen aiemmin. :)

SAC-palvelun kautta pystyy seuraamaan viisumin käsittelyn etenemistä. Kun omaani ilmestyi viesti esperando pago, "odottaa maksua", otin sähköpostitse (consulado@embachile.fi) yhteyttä konsulaattiin saadakseni ohjeet maksamiseen. Tästäkään kun ei löydy tietoa suoraan konsulaatin nettisivuilta tai SAC-palvelusta. Jo seuraavana päivänä sähköpostiini vastattiin (englanniksi, vaikka otin yhteyttä espanjaksi) ja sain tilinumeron, jolle maksu tulisi suorittaa sekä ohjeen lähettää vielä kuitti paluusähköpostissa maksutapahtumasta, jotta viisumin käsittely voidaan saattaa loppuun. Työviisumin hinnaksi tuli 432,50€ ($503) (koko matkan budjetista on tulossa myöhemmin oma postauksensa). Viisumi pitää hakea henkilökohtaisesti paikan päältä Chilen konsulaatista, sitä ei voida postittaa. Viisumia haettaessa tulee ottaa mukaan passi, johon viisumi saadaan laitettua ja siellä pääsee kirjoittamaan nimensä ja painamaan oikean käden peukalon jäljet kaikkiin papereihin. Jos joku kaipaa Helsingin konsulaatin yhteystietoja, ne löytyvät klikkaamalla täältä. Se sijaitsee ihan Helsingin keskustassa, ei ole vaikeaa löytää perille. Aukioloajat ovat ma-pe klo 10-12:30.

Täytyy vielä sen verran sanoa tuosta SAC-palvelusta, että se ei aina päästänyt minua kirjautumaan tunnuksillani, vaan väitti, etteivät ne ole käytössä tai salasana on väärä. Tiesin, ettei se voi pitää paikkaansa, koska muistin tunnukseni ja salasanani oikein ja tallensin ne myös heti tietokoneelleni, jotta pääsisin aina tarvittaessa kirjautumaan. Ihmettelin tätä aluksi, mutta kävin aina tasaisin väliajoin tarkistamassa pääsenkö kirjautumaan ja siinä "odottaa maksua" -vaiheessa sitten onneksi pääsinkin. Odottelin muistaakseni pari kolme viikkoa (ellen jopa kokonaista kuukautta) viisumipäätöstä, joten sen kanssa ei kannata hätiköidä, ellei ole pistänyt hakemusta kiireellisenä menemään, mikä on tietysti oma hommansa. Viisumi pitää ottaa käyttöön 90 päivän sisällä sen myöntämisestä, joten liian aikaisin sitä ei kannata hakea. Minullahan on tässä vielä aikaa vajaa pari kuukautta ennen reissuun lähtöä, joten juuri sopivasti sain viisumini.

Viisumin yhteyteen tuli oikein vanhanaikaiset postimerkitkin, joita konsulaatin virkailija kertoi chileläisten rakastavan yli kaiken ^^

Nyt minulla on siis viisumi Chileen! Pienen säädön kautta sain senkin hoidettua. Jännitin kovasti Chilen konsulaatissa käyntiä, kun en tiennyt pitääkö siellä asioida englanniksi vai espanjaksi. Päädyin lopulta heittämään tervehdykset ilmoille espanjaksi ja loput keskustelusta käytiin sujuvasti englanniksi, mikä oli pienoinen helpotus. Ei mennyt mikään tärkeä info ainakaan ohi kielimuurin takia. Konsulaatin väki oli muutenkin hirveän hymyilevää ja rentoa, mielikuvat virallisen hiljaisesta aulatilasta katosivat samantien, kun astuin peremmälle kahden miehen kotoisaan pikku toimistoon. Sen verran kuitenkin jännitin, että unohdin kysyä turistiviisumin hintaa, mikä oli tarkoitus selvittää ystäväni vierailua varten. Ehkäpä painun taas Chilen suurlähetystön selkeille nettisivuille löytääkseni sen tiedon ennen lähtöäni...

Toivottavasti tästä postauksesta on apua tuleville viisumihakijoille ja kysykää vaan, jos on jotain kysyttävää. Saan sähköpostimuistutuksen jokaisesta kommentista, joten ei haittaa lähettää kysymyksiä, vaikka postaus olisi päiväykseltään jo vanha. Jos vain voin vastaamalla tehdä kenenkään muun hakuprosessista yhtään vähemmän mutkikkaan, autan mielelläni :)