Tätä harjoittelua varten hankkimani viisumi on mallia residente temporanea, mikä tarkoittaa väliaikaista asukasta. Täällä ollessani olen siis virallisesti tämän kaupungin, ja Chilen, asukas. Minun täytyi käydä kahdessa eri paikassa saadakseni virallisen henkilöllisyystodistukseni. Ensimmäisen paikan nimi on Departamento de Extranjería y Policía Internacional ja siellä kävin muistaakseni jo toisella viikollani täällä. Se sijaitsee Caupolicánin ja Mirafloresin risteyksessä, sellaisen autokorjaamon vieressä. Siellä he ottivat minun tietoni ylös, nappasivat minusta kuvan ja oikean käden peukaloni sormenjäljen. Sain valokopion, jossa olivat kaikki nämä tietoni ja kuvani ja sanoivat, että minun pitää mennä kyseisen dokumentin kanssa Registro Civiliin, siviilirekisteriin, josta saisin sitten varsinaisen todistuksen. Valokopio maksoi 800 pesoa, eli noin euron.
Registro Civil oli lakossa pitkään, monta viikkoa, kun saavuin Chileen, joten en päässyt heti käymään siellä. Se aukaisi ovensa vasta 23.9. ja paikka on ollut aika lailla tukossa siitä lähtien. Se aukeaa 8:30 aamulla, mutta sulkee ovensa jo klo 14:00, joten ainut päivä, kun pääsin siellä työaikatauluni takia käymään, oli perjantai. Perjantai on pahin päivä kaikista jonottamisen kannalta. Menin perjantaina töiden jälkeen sillä viikolla siellä käymään, kun se oli avannut ovensa, mutta se ihmisten määrä sai minut lähtemään samantien pois. Minulla oli töitä tehtävänä enkä olisi mitenkään voinut odottaa useampaa tuntia silloin. Päätin mennä sen sijaan torstaiaamuna heti, kun ovet aukeavat. Sain kuulla, että on olemassa siviilirekisteri myös Mall Portalilla, joka on lähempänä kotiani, joten menin sinne. Siellä sain tietää, että ulkomaalaisten henkilöllisyystodistukset voi hoitaa vain keskustassa! Turha reissu siis. Asian voi siis hoitaa vain siviilirekisterissä, joka sijaitsee Vicuña McKennan ja Arturo Varasin risteyksessä.
Jouduin sitten palaamaan sinne seuraavana perjantaina ja odotin kolme tuntia pääsyä tiskille. Kun hain jonotuslipukkeen, edelläni oli yli sata ihmistä. Kannattaa siis mennä paikalle heti aamusta, jos suinkin vain pääsee. Kahdelta toimisto sulkee ovensa, mutta sisälle saa jäädä odottamaan vuoroaan ja kaikkia jonotusnumeron saaneita palvellaan kyllä. Tiskillä otetaan kaikki henkilöllisyystiedot ylös, kysytään Chileen saapumispäivää ja syitä täällä oloon, otetaan kuva, nimikirjoitukset ja sormenjäljet kaikista sormista ja monella eri tavalla. Tähän meni aika kauan aikaa, varmaan kokonaisuudessaan noin puoli tuntia. Henkilöllisyystodistus maksoi 4050 pesoa, eli noin kuusi euroa. Kävin hoitamassa tämän kaiken siviilirekisterissä siis perjantaina 4.10.
Kävin puolentoista viikon päästä kyselemässä henkilökorttini perään, mutta ei ollut valmista, joten odottelin vielä muistaakseni puolitoista viikkoa lisää. Korttia hakiessa ei onneksi ole isoja jonoja, joten sen hakeminen onnistuu nopeammin, kunhan se vain on valmis. Kaiken tämän jälkeen pitää vielä palata kertaalleen rekisteröimään henkilökortin numero sinne ensimmäiseen toimistoon, eli Departamento de Extranjería y Policía Internacionaliin, joka on muuten auki paljon myöhempään kuin Registro civil, ainakin viiteen iltapäivällä.
Kannattaa varautua siihen, että Chilessä kaikki on huonosti organisoitua ja virallisten asioiden hoitaminen vie aikaa. Toiminta virastoissa ei ole ollenkaan niin tehokasta kuin Suomessa. Jos joskus on turhauttanut Kelassa tai Työvoimatoimistossa asiointi, niin ei enää tämän kokemuksen jälkeen. No, sainpa henkilöllisyyskorttini vihdoin ja viimein, viisi viikkoa ennen paluutani Suomeen!
