Ensimmäinen viikko takana

Olen asunut nyt kokonaisen viikon Chilessä! Ensimmäisen viikon jälkeen fiilis on oikein hyvä. Asunnollani on todella hyvä sijainti ja pidän huoneestani. Työharjoittelupaikan henkilökunta ja oppilaat ovat saaneet minut tuntemaan itseni erittäin tervetulleeksi, ja vaikka töitä lyseolla piisaa, olen innoissani siellä työskentelystä. Kirjoitan teille kunnolla ensimmäisestä työviikostani sitten viikonloppuna, kun minulla on enemmän aikaa näpytellä. Olen tavannut monen monta luokallista oppilaita ja kertonut heille itsestäni ja Suomesta vaan niin paljon, kun espanjaksi pystyn. Kerta kerralta espanjaksi puhuminen tuntuu helpommalta, vaikka edelleen saatan jäätyä aivan täysin ja sanaakaan ei tule ulos. Sitten pitää vaan koota ajatukset ja aloittaa alusta. Englantia käytän oikeastaan vain Mairan kanssa jutellessa. Hän ei ole keskiviikkoisin lyseolla, joten tänään en esimerkiksi puhunut muuta kuin espanjaa.

Töistä ihan muihin asioihin. Jos jokin hieman nakertaa, niin se on tämä sää. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka valittavat säästä, vaikka sille ei voi mitään. Palelen kotona ja palelen töissä. Tuntuu oikeastaan, että ainoastaan ulkona ollessani en palele, mutta se tietenkin johtuu siitä, että olen liikkeellä. Käytin kokonaisen kaasupullon loppuun viidessä päivässä, koska olen pitänyt lämmitystä päällä välillä montakin tuntia kerrallaan. Pidän lämmöstä. Vuokranantajakin kysyi, että kuinkas monta päivää oikein ehdit olla täällä, kun pitää jo pullo vaihtaa. Myönsi hän kuitenkin, että se oli aika pieni pullo ja lupasi hankkia minulle isomman. Hieman hävetti ja lupasin itselleni olevani säästeliäämpi sen suhteen. Nukun aina flanellisissa pyjamahousuissa ja villasukat jalassa. Minulla on sängyssä kolme villatäkkiä ja yksi paksu untuvapeitto. Sinä yönä, kun kaasu loppui, pistin vielä villapaidankin päälleni. Nukuin ihan hyvin, mutta aamu oli aika ankea. Saisi lämmetä kunnolla pian.

Pitää olla ruutuja ja karvahuppu, ettei tule liian aikuinen olo

Niin kuin aiemmin jo kerroin, ostin takin, joka on ollut kyllä enemmän kuin tarpeellinen. Takki, jonka aioin ottaa mukaani Suomesta ei olisi riittänyt pitämään minua lämpimänä täällä. Joten toisaalta aika sama otinko sen mukaan vai en. Pidän tästä uudesta takista ja se pitää minut lämpimänä lyseon kylmillä käytävillä. Minulla on myös sininen huivi ja siniset housut, joten näytän kokosiniseen pukeutuvalta friikiltä suurimman osan aikaa. Takki oli alennuksessa ja maksoi vain 25€, joten vararikkoon se ei minua vienyt. Sen sijaan.... Niin, ne kengät. Kiertelin, jo oikein tutussa, Mall Portal ostoskeskuksessa työpäivän jälkeen ja kirosin, että minun pitää löytää kengät, joilla on tarpeeksi lämmin olla töissä. Kenkien ostamisen pitäisi olla mukavaa (ja yleensä onkin). Jokainen kenkä oli joko vääränkokoinen, -värinen, -mallinen, -materiaalinen, -hintainen - löysin kaikista jotain vikaa. Kunnes näin hapsuja. Kauniita, mustia, mokkanahkaisia hapsuja. Mielialani muuttui hetkessä tylsistyneestä väsymyksestä pirteään uteliaisuuteen. Laitoin kengän jalkaan ja astuin. Katsoin peiliin. Pyysin kengälle paria. Otin muutaman askeleen kengät jalassa. Kysyin hintaa. Sanoin miettiväni. Myyjä sanoi kenkiä kauniiksi. Myönsin. Kysyin olivatko mokkanahkaa (tiesin vastauksen, näkihän sen jo metrien päähän). Kysyin kelpaako Visa Electron. Kävelin kaupasta ulos uusien kenkieni kanssa kiroillen ja hymyillen samanaikaisesti.

My babies

Olen ollut koko ensimmäisen viikon hieman hukassa Chilen pesojen kanssa. Se ei ole ihan helpoin valuutta laskea päässä euroiksi, koska summat ovat niin erilaisia. Kengät maksoivat 49.990 pesoa, eli noin 75€. Todistelin kenkien ostamista itselleni mm. näin: 1. Olen halunnut ja etsinyt juuri oikeanlaisia hapsullisia korkokenkiä jo vuoden, 2. Vaikka hinta on aika korkea, ovat kengät aitoa mokkanahkaa ja hyvin hoidettuina säilyvät käytössäni useita vuosia, 3. Korkeasta hinnasta huolimatta budjettini ei ole räjähtänyt käsiin, 4. Kengät ovat oikeasti todella hyvät jalkaan ja pystyin käyttämään niitä töissäkin (vaikka päkiät olivat aika kipeät kotiin päästyäni), 5. En ostanut koko kesänä yhtiäkään kenkiä, koska en tarvinnut kesäkenkiä, sen sijaan hapsullisten korkokenkien mentävä aukko kaapistani löytyy löytyi. Lisäksi kengät tekevät minut erittäin onnelliseksi, en voi olla tuijottamatta niitä. Kun ei vain sataisi koko ajan! Mokkanahka ei ole ehkä paras materiaalivaihtoehto, mutta ylemmät viisi kohtaa kenkien puolesta kumoavat yhden kenkiä vastaan.

Olen shoppaillut myös paljon ruokakaupassa. Eilen onnistuin löytämään kauan kaipaamani linssiosaston Jumbo-supermarketista. Erilaisia papuja löytyi myös kuivatavarana. Yhdestä heviosaston kylmähyllystä bongasin myös alfalfa-ituja ja maitohyllyssä tuli vastaan myös maidottomat vaihtoehdot, joiden seassa oli makeuttamatonta mantelimaitoa, hurraa! Kaupan heviosasto on täällä todella erilainen verrattuna Suomen heviosastoon. Samoja asioita löytyy, mutta tietenkin vähän eri määrissä. Avokadoja on yleensä kolmea tai neljää eri lajia ja ne ovat isoissa loosseissa esillä keskellä osastoa - niin kuin meillä ovat kurkut ja tomaatit esimerkiksi. Tomaatteja täällä on myös, mutta vain yksi pieni loossi sivussa. Kurkku näyttää erilaiselta, jotakin avomaankurkun ja semmoisen normikurkun väliltä. Artisokkia on myös paljon esillä, kun taas lehtisalaattia etsin todella pitkään ennen kuin löysin. Luulin eilen ostaneeni tomaattimurskaa, mutta tänään ruokaa laittaessa kävi ilmi, että se olikin ketsuppia. Tuote oli pusseissa, joten tulkitsin väärin. Ulkomaalaiseen ruokakauppaan tutustuminen on aina mielenkiintoista. En kuitenkaan kehtaa viettää kaupassa tuntikausia kerrallaan, etteivät ala ihmetellä, joten käyn joka päivä seisoskelemassa sopivan verran eri hyllyillä. No niin, nyt kuulostan joltain laskelmoivalta psykopaatilta, en tiedä onko se yhtään parempi. Tänään taisi olla ensimmäinen päivä, kun en käynyt missään kaupassa töiden jälkeen, olin vain kämpillä.

Täällä paahdetaan leipä näin! Kaasuhella tulille ja tuollainen ritilä päälle. Onnistun aina polttamaan leipäni niin kuin kuvasta näkyy.

Huomenna menen lyseolle vasta puolikymmeneksi, joten ehdin aamulla käydä hoitamassa yhden pankkiasian. Pankit ovat täällä auki vain muutaman tunnin aamusta keskipäivän tienoille ja tietenkin vain arkipäivinä. En tiedä miten normaalit työssäkäyvät ihmiset pystyvät koskaan käymään pankissa, jos heidän tarvitsee. Ehkä tänä päivänä ei oikeastaan tarvitse. Mutta minä menen nyt unten maille, alan olla aika väsynyt. Kirjoittelen lisää viikonloppuna. ¡Hasta luego!