2. syyskuuta 2013

El primer día de trabajo

Ensimmäinen työpäivä on takana! Voi että, kun jännitin aamulla. Se iski noin tunti heräämisen jälkeen, kun tajusin, että kohta mennään. En muistakaan hetkeen jännittäneeni mitään noin kovasti. Unohdin sanoa aikaisemmissa postauksissa, että esimerkiksi tänne matkustaessa en oikein jännittänyt missään vaiheessa. Yritin oikein laukaista sitä ajattelemalla tietyllä tavoin, mutta mitään ei liikkunut sisällä :D Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut haavetta päästä matkustamaan Chileen tai Etelä-Amerikkaan, joten tänne tuleminen sinänsä ei ollut minulle tärkeä asia (jos vertaa vaikka lähtöäni Englantiin ja kuinka innoissani olin siitä aikoinaan, koska se oli jotain, mitä olin koko pienen elämäni halunnut tehdä). Tämä työharjoittelu sen sijaan on, ja sen kyllä huomasi tänään kokemistani vahvoista fiiliksistä.

Työvaatteet. Täällä opettajilla pitää kuulemma olla vähän virallisempi vaatetus. Blaah, sanoo hän hupparissa ja lenkkareissaan.

CIMOn yhteyshenkilöni Cristóbal Salinas tuli hakemaan minut aamuyhdeksältä meidän talomme edestä. Hän oli erinäköinen kuin olin kuvitellut, mutta juuri niin mukava kuin sähköpostiviesteissäänkin. Hän työskentelee myös samalla koululla historian opettajana. Koulun nimi on siis El Liceo Técnico de Temuco, eli Temucon teknillinen lyseo. Se on periaatteessa niin kuin meidän ammattikoulumme. Ensimmäisen vuosikurssin oppilaat ovat 16-vuotiaita ja koulu kestää neljä vuotta. Lyseo on vain tytöille tarkoitettu koulu ja se on hyvin "huono" koulu, jos näin karkeasti sanotaan; Cristóbal käytti lyseosta sanaa vulnerable, "haavoittuvainen, herkkä". Lyseolla käyvät oppilaat ovat huono-osaisista perheistä ja heillä on usein taustalla joitakin ongelmia (huumeongelmia, polttavat tupakkaa, ovat raskaana tai äitejä jne.). Lyseo tarjoaa oppilaille mahdollisuuden parantaa asemaansa yhteiskunnassa koulutuksen avulla. Se esimerkiksi kustantaa oppilaille aamiaisen, lounaan ja kouluvaatteet (heillä on kaikilla samanlainen koulupuku) ja monet oppilaat matkustavat lyseolle kaukaakin juuri tästä syystä. Lyseossa on kuulemma 550:sta 600:aan oppilasta ja opettajia noin 35. Koulurakennus on todella vanha ja siellä on käytävillä todella kylmä (sama ilma kuin ulkona periaatteessa), koska vain opettajien tiloissa ja luokissa on jonkinlainen lämmitys (ei sekään mitenkään erityisen lämmin). Parin korttelin päässä koulusta on vankila! Alue ei ole Cristóbalin mukaan kovinkaan turvallinen kulkea yksin.

Tavattuani Cristóbalin ja saavuttuamme lyseolle, tapasin hurjasti ihmisiä vahtimestarista rehtoriin (vielä tässä vaiheessa ohimennen) ja kaikki olivat todella iloisen oloisia ja toivottivat minut tervetulleeksi. Kiersimme vähän koulurakennusta (se on iso!) ja Cristóbal selitti minulle koulun käytännöistä ja päivän suunnitelmista. Kansliassa törmäsimme Mayraan, toiseen englannin opettajista (nuorempi), jonka kanssa pääsin juttelemaan hetkeksi englanniksi, mikä oli aivan uskomattoman ihanaa. Hetkeen ei tarvinnut miettiä jokaista sanaa erikseen, vaan pystyi käymään kunnon keskustelua jonkun kanssa! Mayran englanti on erinomaista, hänen kanssaan on helppo jutella, ja sain hänestä heti todella ystävällisen vaikutelman. Hän on 23-vuotias ja juuri valmistunut opettajan opinnoistaan. Hän on lyseon vakituisen englannin opettajan äitiysloman sijaisena tämän lukuvuoden.

Cristóbalin piti joutaa muihin askereihin ja menin tapaamaan lyseon rehtoria, tai johtajatarta, Lilian Gonzálesia. Olimme törmänneet häneen jo aiemmin koulun käytävällä ja ensivaikutelma oli oikein miellyttävä. Hän on vanhempi nainen ja hänen olemuksensa on todella rento, mutta samaan aikaan hyvin johtajamainen. Hän vaikuttaa reilulta ja asiantuntevalta johtajattarelta, joka tietää, mikä on koulun oppilaille ja henkilökunnalle hyväksi. Hän kyseli minulta kaikenlaista koulutustaustastani ja ajatuksistani tulevasta harjoittelustani koululla ja juttelimme yleisesti opettajan työstä Chilessä ja Suomessa. Señora Gonzálesin kanssa oli oikein mukava jutella. Hetken ajan päästä hän kutsui molemmat englannin opettajat myös luokseen ja puhuimme (tai siis he puhuivat ja minä yritin parhaani mukaan ymmärtää keskustelua) mahdollisista tehtävistäni lyseolla. Vanhempi englannin opettaja, señora Glady, oli sitä mieltä, että en saisi ollenkaan omia tunteja, vaan tehtäväni olisi olla vain apuna heidän tunneillaan tai tuntimateriaalien yms. valmistelussa. Cristóbal varoitti minua etukäteen, että hän saattaa olla hieman epäileväinen suhteeni, olenhan ulkomaalainen, joka on tullut tänne viemään heidän työpaikkansa. Señora Gonzáles kuitenkin yritti kovasti sanoa, että olen aivan pätevä opettaja, olen täällä täysin ilmaiseksi ja haluan tehdä mahdollisimman paljon, jotta siitä olisi hyötyä urallani tulevaisuudessa. Muuta ei saatu lopulta sovittua kuin, että ensimmäiset pari viikkoa seuraan heidän tuntejaan ja tutustun hieman koulun käytäntöihin ennen kuin minulle annetaan tunteja. Mielestäni ihan fair play, koska haluan nähdä kuinka isoja oppilasryhmiä täällä on ja kuinka huono heidän kuulemma erittäin huono englannin kielen osaamisensa oikein on.

Tämän tapaamisen jälkeen istuin hetken aikaa opettajien huoneessa Mayran ja parin opettajaopiskelijan kanssa. Lyseolla käy myös useita opettajaopiskelijoita Temucon katolisesta yliopistosta tekemässä opetusharjoitteluita. En millään muista heidän nimiään, mutta he vaikuttivat myös hurjan mukavilta kaikki. Olin iloisesti yllättynyt, että koululla yleensä on noin nuorta henkilökuntaa, koska odotin (koulun nettisivujen) perusteella kaikkien olevan vähintään 45-vuotiaita. Mayra oli yllättynyt, kun sanoin, etten tunne Temucosta oikein ketään ja olen täällä yksin. Hän sanoi heti, että voimme hengata työn ulkopuolella, vaikka viikonloppuisin ja tehdä jotain kivaa yhdessä, ettei minun tarvitse olla yksin. Tytöt kysyivät minulta myös olisinko joskus kiinnostunut lähtemään ulos heidän kanssaan ja miettivät jonkinlaista englannin opiskelijoiden illan järjestämistä. Olen löytänyt ensimmäiset kaverini.

Mayralla oli puolenpäivän aikaan tunti pidettävänä ja minä lähdin señora Gladyn kanssa keskustaan, missä oli Temucon eri koulujen oppilaita esiintymässä Chilen kansallispuvuissa ja tanssimassa kansallistanssia Cuecaa. Tapahtuma pidettiin, koska syyskuussa on Chilen itsenäisyyspäivä (18.9.) ja koko maa juhlii oikeastaan koko kuukauden ajan. Itsenäisyyspäivän viikko on kaikilla melkein kokonaan vapaa, viimeistään keskiviikkona 18. päivä ovat kaikki kaupat kiinni ja juhlallisuudet alkaneet. Minullakaan ei siis ole lyseolla töitä tuolla viikolla. Cristóbal varoitti, että jos haluan tehdä jotain kyseisellä viikolla, niin liput yms. matkajärjestelyt on tehtävä aikaisemmalla viikolla ja kaikki ruoka tuolle viikolle kannattaa ostaa varastoon, sillä mikään ei ole keskiviikosta eteenpäin enää auki. Tänään sain siis esimakua Chilen itsenäisyyden juhlallisuuksista tämän pienen tapahtuman myötä. Pienet tytöt ja pojat olivat hurjan suloisia upeissa asuissaan, ja monet heistä tanssivat todella hyvin!

1.-4. luokkalaisia

5.-7. luokkalaisia

Vähän vanhempia opiskelijoita nuorempien kanssa

Vanhempia opiskelijoita asuissaan

Tanssahtelun jälkeen metsästimme jonkin aikaa lounaspaikkaa (kasvissyöjän ei ole helppoa löytää täältä valmista ruokaa), söimme ja palasimme lyseolle. Señora Glady on oikein mukava ja juttelimme paljon kaikesta lyseoon liittyvästä ja liittymättömästä, niin englanniksi kuin espanjaksikin. Hän ei puhu niin hyvää englantia kuin Mayra, koska on oppinut englantia silloin, kun englannin opetus Chilessä oli vielä melko, hmm, alkeellista (jaiks, saako näin sanoa!). Toivon, että hän piti myös minusta sen verran, että suo minulle oman opetusryhmän jossain vaiheessa.

Tapasin lyseolla lisää Mayran ystäviä, jotka opiskelevat englantia ja ovat opetusharjoittelijoina. Lyseolla pidettiin kolmelta opettajainkokous, jossa minäkin olin mukana, koska señora Gonzáles halusi esitellä minut koko henkilökunnalle. Ensin hän kertoi hieman kuka olen ja miksi olen täällä. Sitten Cristóbal kertoi CIMOsta ja siitä, miten minut on valittu tähän kouluun ja miksi. Sitten señora Glady kertoi hieman ensimmäisestä päivästäni lyseolla ja siitä, kuinka minulla on hieman ravitsemusalan taustaa ja voisin olla avuksi englannin opetuksessa hotelli- ja ravitsemusalan opiskelijoille. Señora Gonzáles halusi, että Mayra sanoo minulle jotain englanniksi (ymmärsin kyllä kaiken espanjaksikin...) ja sitten minä sain vielä kertoa jotain itsestäni. En ollut yhtään varautunut ja sössötin oikeastaan vain jotain siitä kuinka olen Chilessä parantamassa espanjan kielen taitoani ja että espanjan puhuminen on minulle vielä hieman hankalaa, mutta opin pikkuhiljaa, ja odotan innolla työskentelyä lyseolla. Jälkeenpäin mieleeni tietysti tulvi miljoona asiaa, jotka olisin halunnut ja jotka minun olisi pitänyt sanoa, mutta se hetki oli jo mennyt.

Istuimme kokouksessa kokonaisuudessaan puolitoista tuntia ja on pakko myöntää, että jossain vaiheessa aivoni vain menivät pois päältä. Espanjan ymmärtäminen sille päivälle oli ohi, aivoni ylikuumenivat. Asioita, joita ymmärsin: hirstorian opettajat järjestävät itsenäisyyspäivän kunniaksi jonkinlaista extracurricular (opetusohjelman ulkopuolista) aktiviteettia koululla, johon muidenkin opettajien toivotaan osallistuvan; yksi lyseon uusista hankinnoista on tietokoneluokka; jotain oppilaan ja opettajan välistä erimielisyyttä, johon señora Gonzáles tarttui aika tiukasti painottaen, että opettaja ja oppilas ovat iguales ("tasavertaisia") eikä opettaja saisi kohdella oppilasta tietyllä tavoin asemaansa hyväksi käyttäen. Viimeisin aihe oli kiinnostava, koska minulle jäi sellainen kuva, että señora Gonzáles syytti joitakin (nimeltämainitsemattomia) opettajia epäammattimaisuudesta, mutta en valitettavasti ymmärtänyt kaikkea, koska aivoni eivät vain vastaanottaneet enää kaikkea kuulemaani.

Cristóbal heitti minut lyseolta jo tuttuun Mall Portal ostoskeskukseen, koska minun piti ostaa lämpimämmät kengät (miksi, oi miksi en ottanut maihareitani mukaan?). Koululla on niin kylmä, että en varmastikaan pärjää siellä varaamillani balleriinoilla tai korkokengillä. Ostin kauniit, hieman epäkäytännölliset ja kalliit kengät. Anteeksi, äite. Harkitsen vielä niiden palauttamista.

Ei paras syömäni purilainen, mutta parasta täällä syömääni ruokaa tähän mennessä :D

Sitten tulin kotiin ja tein soijapurilaisen vuohenjuustosalaatilla. En olekaan ruoanlaittoon panostanut vielä näin paljon täällä asuessani :D Otan keittiön haltuun pikkuhiljaa. Kirjoitin tätä postausta melkein tunnin, apua. Olikin hieman kerrottavaa. Nyt katson pari jaksoa Parks and Reciä (vaihteeksi) ja sitten pitääkin taas painua unille, että jaksan aamulla kävellä lyseolla kahdeksaksi.

¡Buenas noches!

8 kommenttia:

  1. Oi miten IHANAA että siellä on noita opetusharjoittelijoita ja muitaki nuorempia ihmisiä ja että ne oikein ottaa asiakseen tuon että sun ei tarttis olla yksin. <3 Ja nyt ku aloin muistelemaan sitä käyntiä siellä Chilen konsulaatissa ja miten jotenkin ihana se mies siellä oli, ni jos ne ihmiset siellä on noin niinku yleisestiottaen semmosia ni <3 hyvin sulla tulee menemään ja kotiinlähtö tulee olemaan vaikea!! :D Ihan loistavaa!

    Olitko muuten asianmukaisesti pukeutunu?

    Ja hihi, jotenki nään sellasen tele novelan päässäni tosta opettajien draamailusta. xD (Aikkauhee, mitä stereotyypittelyä. O.O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai mä olin, kun ei kukaan mitään kommentoinu. Kaikki oikeestaan on koko ajan takit päällä tuolla lyseolla, koska siellä on niin kylmä! :/ Mä olin kans takki päällä, joten ei kukaan edes nähny mun koko asukokonaisuutta :D Mut luulen olleeni ihan sopivasti pukeutunu.
      Ei sais tosiaan tyypitellä ihmisiä, mut onhan nää nyt ihan just semmosia tele novela tyyppei x) Cristóbal jopa varotti mua töiden jälkeen, että chileläiset on kovia puhuun pahaa toisista ihmisistä, kun ne ei oo paikalla. Se on hyvin tavallista kuulemma eikä sitä pidä ottaa pahalla. Kertohan se itekin mulle aika avoimesti mielipiteitään kolleegoistaan ennen kun olin tavannu niitä.

      Poista
    2. Hahahaa, mä viihtyisin siellä. xD (Siis ton tele novela -osuuden takia, en kylmyyden. O.O)

      Poista
  2. Anonyymi3/9/13 02:42

    Hassua, sillä mietin juuri eilen vähän harmillisena, että et tainnut ottaa maihareita mukaan..vaik en edes tienny, että saattaisit kaivata niitä! Ajatus vain pompsahti päähäni kun puin omat rakkausmaiharit jalkaa taas, syksy alkaa tuleen siis täällä.
    Ja hyvinhän se eka päivä meni paitsi aivojen lukkiutuminen ehkä hieman hankaloitti tilannettasi siinä hetkessä mutta eiköhän nekin ala auki pysyyn, pikkuhiljaa.. kaikki pikkuhiljaa, argh, kaikkihetinyt :D
    olen myös päättänyt muuttaa omaa ruokavaliotani yleisesti mutta myös jos ja kun sinne suikautan (alkaa jännittään itseeni ihan käsittämättömän paljon jostain syystä koko reissu) että siitä ei tarvitsisi niin paljon ressata. Mitenniin ressi-erkki taas täällä(kin) :D

    Ensimmäiset kaverit on jee :) rääpistelyt siis alkaa olla ohi ja tositoimiin käy Naden tie!
    Aurinkosadetanssin ihan vaan ilosta sun puolesta sulle tanssahdan <3

    BygliByggers

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä itseasiassa mainitsin señora Gladysille, että mulla on kaveri tulossa käymään, joka syö vielä vaikeemmin kun minä (kun haettiin sitä lounaspaikkaa) ja joka on tulossa Chileen käymään. Se oli ihan järkyttyny, ettei joku voi syödä esim leipää :D Kysy, että mitä se sit oikein syö x) Sanoin, että paljon kaikkee, mutta ei tiedetä onnistuuko samalla lailla täällä. Katsotaan :)
      Ikävä aurinkosadetanssahtelijaani <3

      Poista
  3. Kylläpä on niin kiva kun postaukset on kattavia :) Vastaa moneen kysymykseen, mitä on miettiny. Paitsi siihen, nyt että mitä karkkeja sinne lähettäisi :D

    Kiva, että eka päivä meni kivasti ja asu oli oikein asiallinen :))
    Ja Mairasta ollaan ilosia kans täällä :D

    Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen puhuin pukeutumisesta työpaikalla vielä señora Gladyn kanssa ja se sano, että voi pitää vähemmänkin virallisia vaatteita, joten tänään mulla on ihan vaan housut ja conssit. Käytin heti tilausuuden hyväksi ja laitoin omempaa päällä :P Sitäpaitsi täällä koululla on oikeesti ihan hullun kylmä, on parempi olla housut jalassa.

      En vieläkään tiedä mitä karkkia haluisin :D Ehkä Pandan lakuja :) Ihan tavallisia. Suklaatakin saa lähettää, voisin tarjota sitä täällä koululla vaikka :) I shall make many friends with chocolate.. ;)

      Poista
  4. Anonyymi6/9/13 06:09

    Huhuh, nyt vasta pääsin lukemaan näitä :O Gradu imasee aevot mukkaasa (Hyvä juttuhan se on)! Alotan jo ens viikolla haastattelut.. Jaiks. Ja sit tulee vaan katottuu Twin Peaksia (jälleen kerran) ja käytyä salilla (jee) :D.

    Mutta niin. Kuulostaapas mahtavan mielenkiintoiselta hommalta! :) Kaikkine ihanine ja ärsyttävine ihmeellisyyksineen tietysti, ja myös mitä muuta puhuttiin toissapäivänä :D JEEE KAVEREITAAAA! <3 <3 JEE! I'm soo happy foooor youuuu!

    Räntätään lissää skypessä? :) Huomenna me tullaan vielä lipastolle tekee gradua aamusta, mut iltasella tai sitten su, miten sulle vaan passaa :)

    -Habs

    VastaaPoista