Nade and rinkka reunited

Rinkka on täällä! Kännykkä on lataamassa ja läppärillä pääsee nettiin - nyt on kuulkaa turvallinen olo.

Kun Helsinki-Vantaalla laskin rinkan hihnalle, tiskin takana ollut mies jutteli minulle mukavia Chilestä ja ojensi lipukkeen, josta olisi hyötyä tilanteessa, jossa matkatavarani joutuisivat hukkaan. Minulla oli silloin tunne, että rinkka ei tule perille asti kanssani. Santiagon kentällä seisoin hihnan vieressä odottamassa nyssykkääni, kun kuulin kuulutuksen omalla nimelläni. Air Francen ystävällinen mies sanoi, että rinkkani ei suinkaan ole hukassa eikä sille ole käynyt mitään, se vaan saapuu perille vasta seuraavana päivänä. En osaa kuvailla sitä turvattomuuden tunnetta, jonka tunsin, kun tajusin, että minulla ei ollut edes kännykän laturia eikä sen akku kestäisi enää montaa tuntia. "Moi, mun nimi on Nade ja mä oon teknologiariippuvainen." Kaikki aiemmin tuntemani huolettomuus katosi, kun kännykästä viimein illalla loppui akku. Vastaavasti kaikki toivo ja onni tuli tulvien takaisin, kun hetki sitten kuulin puhelimestani tutun latauksen äänen.

Nuuskikselle oli varattu koneessa paikka taskusta

Kuva ei anna oikeutta mielettömälle maisemalle

Mutta palatakseni vielä matkustamiseen yleisesti (unohdetaan nyt se rinkka, kyllä te ymmärsitte kuinka kamalaa se oli), tuo reilu 22 tunnin matka Helsingistä Temucoon kului paljon sujuvammin kuin olin odottanut. Minulla on kieltämättä aika hyvät istumalihakset, olen niitä viiden vuoden ajan harjoittanut junassa Tampere-Joensuu välillä. Ensimmäinen lento Helsingistä Pariisiin oli etuajassa perillä ja jatkolennon portille helppo löytää. Lähinnä tuijotin koko matkan ajan koneen ikkunasta ulos ja huokailin yhdelle upeimmista auringonlaskuista. En ollut auringonlaskua ennen koneesta käsin nähnytkään.

Aurinko nousee Amazon-joen (veikkaan?) yllä. Tämäkään kuva ei todellakaan anna oikeutta todellisuudelle.

Lennolla Pariisista Santiagoon katsoin pari leffaa (The Croods & Les Miserables, tarjolla oli myös Django Unchained!) ja joitain jaksoja Frendejä, jotka oli katseltavissa Air Francen omasta pienestä telkusta edessä olevan penkin nojassa. Tuijotin nyt vuorostaan auringonnousua Andien yllä. Nukuinkin jonkin verran, en ole ihan varma kuinka paljon, koska ajantaju katosi, kun aikavyöhykkeet vaihtuivat. Melko katkonaista unta se oli kaikki kuitenkin, koska penkkiä ei saanut kunnon makuuasentoon ja tyynyjen ja viltin kanssa käpertyminen kahdelle penkille (onneksi viereinen penkki oli vapaa) on todella hankalaa. Oloni ei kuitenkaan ollut erityisen väsynyt vielä tässä vaiheessa.

Pariisin lentokenttää

Näkymä Santiagon kentälle astuttuani

Temucon lentokenttä ♥ Katsokaa nyt kuinka pieni! Ihan tulee Tampere ja koti mieleen ^^

Kolmatta lentoa kohti pyrkiessäni Santiagon kentällä pistin kaiken energiani rinkka-asian hoitamiseen ja kun lento olikin lopulta myöhässä yli tunnin, lentokentällä istuminen ja odottaminen alkoi väsyttää. Väsymys onneksi unohtui taas koneessa ja Temucossa hoitaessa kaikenlaisia käytännön asioita. Kyllä uni sitten maittoikin, kun kahdeksalta illalla (klo 2 yöllä Suomen aikaa) vihdoin annoin periksi ja menin nukkumaan.

Täytyy vielä lennoista sanoa sen verran, että nälkä ei todellakaan ehtinyt lennoilla tulla. Oli välipalaa ja ruokaa ihan riittämiin ja välilaskujen aikana ehti ostaa vettä (käsittämättömillä lentokenttähinnoilla, 3€/plo!) ym., jos vielä kaipasi jotain lisää.

Temucoon saavuin siis tunnin aikataulusta jäljessä, mikä hieman jännitti, koska olin sopinut tapaamisen vuokranantajan kanssa. Tulin kuitenkin (lentokenttäkuljetuksella) saamaani osoitteeseen, missä henkilö, johon olin ollut sähköpostitse yhteydessä, ei ollut paikalla, mutta hänen sanottiin saapuvan pian. Ystävällinen nainen tuntui kuitenkin osanneen odottaa minua ja näytti vuokranantajaa odotellessamme kaksi eri huonetta, joista sanoi saavani valita. Valitsin tietysti tilavamman, koska hinta oli sama molemmille.

Noin 20 neliötä omaa tilaa

Vuokranantaja, señor Marti, on todella mukava. Hän kävi kanssani kaupoilla ostamassa kaikkea, mitä nyt matkatavaransa kadottanut tarvita saattaa, ja vaati myös ruokkia minut marketin ravintolassa. Hän toi illaksi vielä onneksi lämmityksen huoneeseeni, koska täällä on todella paljon kylmempi kuin osasin odottaa. Samanlaista kuin Suomessa keväällä lumien sulettua. Lentokoneesta noustessani muistan haistaneeni talven jämät ilmassa. Kannatti jättää se takki Suomeen. Tietysti asuntojen lämmöneristys on luokkaa ei ole, joten kun lämmityksen laittaa pois päältä, menee noin puolisen tuntia, kun huone on taas kylmä. Ah, tulee elävästi vuodet Englannissa mieleen - itseasiassa aika monestakin asiasta täällä.

Kaasulämmitin on aikas, noh, jännittävä

Pieni kurkkukipu alkoi vaivata jo Helsingistä lähtiessä ja nenä vuotaa joko kylmyyden tai jonkun pöpön takia, joten yritän levätä tässä nämä muutamat päivät nyt kun se on vielä mahdollista. Huomenna on kuitenkin pakko mennä keskustaan ostamaan jonkinlainen takki, joten pakko vähän liikkua. Voisin huomenna ottaa oikein kunnolla kuvia tästä talosta ja vähän Temucon keskustasta, että saan teille vähän enemmän fiiliksiä täällä asumisesta. Tämä oli nyt tällainen sotkupostaus, pahoittelut. Oli pakko saada jotain ulos ja anti on nyt vähän sekavaa, koska niin on olokin. Jospa huomenissa selkeemmin.

Psst! Olen huomenna Skypessä varmaankin noin klo 13-> Suomen aikaa. Ainakin parisen tuntia, luulisin :)

Psst2! Jos ette ole vielä huomanneet, on blogin kello Chilen ajassa, joten postausten ja kommenttien aikaleimoista näette mihin aikaan olen täällä raapustellut :)