Pucón y Huerquehue

Lähdimme tosiaan ajelemaan bussilla kohti Pucónia siinä aamukymmenen aikoihin edellisen illan bileiden rippeet pään sisällä soiden. Ei ollut kaukana, että olisimme nukkuneet pommiin. Lievästi tuskaisen matkan ja maisemien katselun (lue: leuka rintaan ja unta palloon) jälkeen saavuimme pieneen ja idylliseen Pucóniin. Pucón sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä Temucosta kaakkoon. Se on keskellä komeita vuoristomaisemia ja alueella on paljon järviä ja tulivuoria. Oikein mukava paikka lähteä tekemään vaikka mitä hienoja vaelluksia sun muita aktiviteetteja. Melkoinen turistikeskus, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Tämä oli nyt se paikka, josta joka ikinen tapaamani paikallinen on kysynyt, että joko olet käynyt ja sinun pitää mennä käymään siellä! Nyt voin sanoa käyneeni. Kannatti.

Varoitus, kuvia on taas paljon.

Pirteät bussilaiset.

Kävelimme ensimmäiseen näkemäämme kahvilaan - ruokaa!

Leivät toi hymyn huulille!

Kivat kukkulat kiertää Pucónin kaupunkia. Näyttää kuvissa jotenkin niin pieniltä. Todellisuudessa ne näytti todella upeilta ja isoilta tuolla horisontissa.

Joku turisti ottamassa kuvia.

Kävelimme Villarrica-järven rantaan ja heti tarjottiin risteilyä.

Emme olleet keksineet muutakaan tekemistä, joten ei kun lautalle.

Kohti ulappaa.

Tässä kuvassa ehkä vähän näkyy miten korkeat nuo kukkulat kaupungin takana ovat.

Olin niiiiiiiiin kateellinen järvellä purjehtiville ihmisille.

Sinne jäi Pucón.

Upea sää osui viikonlopulle! Järvellä oli vähän viileä tuulen takia, mutta auringossa oli niin kaunista.

Ihan ei pilvien takaa näkynyt tulivuori Villarrica. Vuoren juuri vain näkyy pilvien seasta.

Meitsi ja hienot pelastusliivit.

Minski ja taustalla FIFAn jonkun pääjohtajan asunto.

Ranta oli jotenkin tutun oloista kallioineen...

Kävimme syömässä pitsaa vähän oudossa ravintolassa, mutta maisemat olivat kivat suoraan pääkadulle.

Illasta olivat pilvetkin häipyneet ja Villarrica-tulivuori näkyi komeasti kaupunkiin!

Turistit heti parveilemassa ja ottamassa kuvia :D

Katsokaa nyt, kun joku ihme turisti siinä pällistelee.

Ja toinenkin.

Tuli uni aika hyvin perjantai-iltana. Piti mennä muutenkin ajoissa nukkumaan, koska seuraavana päivänä heti aamusta oli tiedossa voimia vaativa reissu. Olimme päättäneet lähteä käymään lähellä Pucónia sijaitsevassa kansallispuistossa Huerquehuéssa, jossa meitä odotti 15 kilometrin vaellusreitti noin 1,300 metriin merenpinnan yläpuolelle ihailemaan ihania maisemia vesiputouksineen ja vihreine laguuneineen.

Lähdimme kävelemään joskus ennen aamukymmentä, kun bussi toi meidät reitin alkuun.

Ruoho oli vielä paikoin huurteessa! Ilma oli raikas ja vähän viileä, mutta aurinko lämmitti jo.

Menimme jonkin maatilan ohitse. Siellä kalkkuna vähän kiukutteli meille.

Ja näimme possuja!

Hetken päästä alkoi vähän metsäisempi reitti.

Järville.

Hirmu korkea ja pitkä nousu tuli heti alkuun. Ähinää ja puhinaa!

Vasta noin kolmen kilometrin patikoimisen jälkeen pääsimme itse puiston porteille.

Nuuskis matkusti mukavasti mukana.

Olin tervetullut.

Tässä vaiheessa askel oli vielä reipas, kun saavuimme ensimmäiselle vesiputoukselle.

Kohina oli komia ja ilmassa oli vesisumua.

Semi-onnellinen Nade.

Suurin osa nousua tapahtui puiden varjossa, mutta mitä korkeammalle noustiin sitä enemmän pääsi aurinkokin paistamaan. Kuuma siellä tuli kiivetessä.

Nuuskis ensimmäisellä näköalapaikalla.

Reitti alkoi siis tuolta alhaalla näkyvän järven lähettyviltä.

Siksakkia kiivettiin ylöspäin. Välillä meinasivat reidet sanoa sopimuksen irti.

Mutta vastaan tulevat maisemat saivat unohtamaan maitohapoilla olevat jalat!

Taas vesi pöllysi!

Ison puun juurella oli hyvä levätä.

Tässä olemme päässeet jo todella korkealle!

Nuuskis oli ihan innoissaan. Se ei ollut kuulemma koskaan ollut noin korkealla.

Taustalla näkyi koko ajan tulivuori Villarrica. Postikorttimaisemaa.

Monen tunnin kapuamisen jälkeen pääsimme vihdoin järville!

Näimme paikan, mistä joki laski yhdeksi matkalla nähdyistä vesiputouksista!

Lago Chico. Niin rauhallista.

Vesi oli niin kauniin väristä!

Araucaria, alueelle tyypillinen, rauhoitettu puu.

Matkalla oli aika monta tällaista siltaa, joita ylittäessä piti vähän katsoa mihin astuu.

Bongaa eksoottisen värinen ötökkä!

Jatkoimme matkaa Lago Verdelle.

Oli nimensä mukaisesti kovin vihreä.

Aivan käsittämättömän kirkasta vettä.

Bongaa paikallinen lisko! Näitä vilisi polulla lähellä järviä koko ajan. Suhina vain kuului läheisistä puskista, kun ne pinkoivat pakoon.

Lago Toro.

Upeat värit taas!

Kuvan saa klikattua isommaksi.

Olimme patikkareissussa yhteensä melkein seitsemän tuntia ja aivan kuolleita, kun pääsimme takaisin. Lepäsimme tietenkin paljon matkan varrella ja nautimme maisemista oikein ajan kanssa, emme siis vain kävelleet koko seitsemää tuntia. Mutta oli se silti ihan riittävästi yhdelle päivälle. Illalla menimme vielä rentoutumaan Los Pozoneseille, jotka ovat yksi paikallisista kuumista lähteistä, tai termoista. Siellä lilluimme 30-40 asteisessa kirkkaassa vedessä väsyneitä lihaksiamme rentouttaen. Oikein hyvä päätös päivälle. Kuvia sieltä ei valitettavasti ole, oli vähän liian pimeää ja liikaa puolialastomia ihmisiä, että kuvaaminen olisi ollut järkevää. Pucón oli todellakin vierailun arvoinen ja ymmärrän nyt, miksi kaikki sitä niin kehuu. Ylitti kaikki odotukset. Suosittelen visiittiä, jos vain suinkin alueelle joskus osuu.