Kuten aiemmin kirjoitin, en ensimmäisenä päivänäni tavannut vielä yhtään oppilasta, ainoastaan koulun henkilökuntaa. Sovimme rehtorin ja englannin opettajien kanssa, että ensimmäisen viikon seurailen tunteja ja koulun toimintaa sivusta, ja sitten katsomme mitä tehdään. Tiistaina pääsin siis heti aamukahdeksalta seuraamaan ensimmäistä englannin kielen tuntia. Tunti oli Señora Gladyn ja siellä oli myös mukana yksi opetusharjoittelija (jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista!). Ryhmä oli neljännen vuoden hotelli- ja ravitsemusalan opiskelijoita. Minua varoitettiin ennen tuntia, että suurin osa oppilaista tulee sitten myöhässä tunneille ja niin kävikin. Ryhmä oli pieni ja hyvin käyttäytyvä, kymmenestä oppilaasta kahdeksan valui lopulta paikalle. Minua ihmetytti hieman se, että myöhässä tulevien oppilaiden myöhästymistä ei noteerattu millään tavalla. Oppitunti alkoi vasta noin vartin yli kahdeksan, koska tasan kahdeksalta paikalla oli vasta yksi tyttö.
Oppitunnilla käytiin läpi sanastoa. Opettajalla on käytössään The New Oxford Picture Dictionary, missä sanat on jaoiteltu aihepiireittäin. Edellisellä tunnilla he olivat kirjoittaneet englanniksi vihkoihinsa sanastoa, joka liittyi ravintolan (tarkemmin ehkä Diner-tyyppiseen ravintolan) toimintaan. Heidän oli pitänyt katsoa sanojen tarkoitukset kotona, mutta kukaan ei ollut tehnyt niin. Niinpä oppilaat jatkoivat sanaston kääntämistä tunnilla. Heillä oli sanakirjat apunaan ja minä yritin auttaa myös selittämällä sanaa espanjaksi (koska he eivät ymmärrä englantia tarpeeksi hyvin). Välillä näytimme myös opettajan kuvasanakirjasta kuvaa, johon sana viittasi. Opettaja ei ollut kääntänyt sanoja itse ennen tuntia, vaan mietti itsekin tunnilla sanan mahdollista espanjankielistä vastinetta. Näiden sanojen lisäksi hän kirjoitti vielä ravintolan toimintaan liittyviä verbejä taululle ja oppilaat kopioivat nekin ja etsivät niillekin käännökset sanakirjojen ja meidän opettajien avulla. Siinä oli se kaksoistunti. Kaiken kaikkiaan vihkoon kirjoitettuja sanoja oli kolmisenkymmentä. Veikkaan, ettei yksikään jäänyt oppilaiden mieleen. Yhdessä vaiheessa tuntia kysyin opettajalta saanko kysyä oppilailta jotain ja opetin heille eron sanojen waiter ja waitress välillä, koska kukaan ei ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, että oppilaat olivat antaneet sanoille eri merkityksen. He olettivat, että ero on sanan tarkoituksessa eikä vain siinä, että ne viittaavat eri sukupuoliin. Tämän tunnin seuraaminen oli hieman turhauttavaa.
En aio käydä nyt kaikkia viikolla seuraamiani tunteja läpi tässä, koska señora Gladylla on 12 ryhmää opetettavanaan per viikko. Hänellä noin kolmekymmentä opetustuntia joka viikko ja oppilasryhmät ovat isoja, kaikissa on keskimäärin 30 oppilasta. Maanantaiaamun ryhmä on ainut poikkeus. Hän saa 700.000 pesoa kuussa palkkaa, joka on euroissa vähän reilu 1 000 euroa. Aloittelevan opettajan palkka on lähempänä 200.000 pesoa, eli 300 euroa kuussa. Täällä opettajat ovat alempaa keskiluokkaa eikä heidän työtään arvosteta lähellekään niin paljon kuin meillä Suomessa. Señora Glady kertoi, että Chilessä on tällä hetkellä kovasti keskustelua oppilaiden oikeuksista ja opettajia syytetään hirveän herkästi oppilaiden väärinkohtelusta. Suomesssa käydään aikalailla samaa keskustelua, että mitä keinoja opettaja saa käyttää oppilaan kuritukseen ja mitkä ovat oppilaan oikeudet. Opettajat tuntevat täällä kävelevänsä heikolla jäällä eivätkä uskalla ojentaa oppilaita, mikä tietysti johtaa ongelmiin oppitunneilla ja oppimisen vähenemiseen, kun luokassa ei vallitse työrauha.
Vaikka chileläinen kulttuuri on erilainen ja paljon äänekkäämpi kuin meidän suomalaisten, ei minusta täällä tunneilla vallitse tarpeeksi hyvä työrauha. Oppilasryhmät ovat aivan liian isoja kielen opetukseen jo muutenkin. Opettajat eivät pysty varmistamaan, että kaikki työskentelevät tunnin aikana ja tekevät annetut tehtävät. Sanoisin, että noin kolmasosa jättää tehtävän kokonaan kirjoittamatta vihkoonsa, kolmasosa kirjoittaa tehtävän, muttei tee sitä ja kolmasosa alkaa tehdä tehtävää, kun heitä hieman kannustaa aloittamaan ja auttaa ymmärtämään tehtävänannon kunnolla. Opettajat eivät yleisesti ottaen hirveästi patista oppilaita tekemään tehtäviä, mikä on minulle outoa. Minä sitten kierrän luokassa ja patistelen senkin edestä. :D Asia on juuri niin kuin Cristóbal minulle kertoi jo ensimmäisessä sähköpostissaan, kun hän tarjosi minulle paikkaa lyseolta: oppilailla ei ole motivaatiota englannin opiskeluun, heidän englannin osaamisensa on todella heikkoa ja opettajat kaipaavat kipeästi apua opetuksessa.
Tiistain työpäivän jälkeen olin jotenkin supervihainen. En lyseolle tai sen opettajille, vaan ihan yleisesti vihainen siitä, että opetus- ja oppimisresursseja menee tällä tavalla hukkaan! Näen vaan potentiaalia ja sen valtavaa hukkaan valumista kaikkialla. Lisäksi minua pänni se, että olen täällä vain kolme kuukautta. Mitä ihmettä ehdin muka tekemään kolmessa kuukaudessa! Minun pitäisi olla täällä kokonainen lukuvuosi, että voisin nähdä jotain pienen pieniä muutoksia tapahtuvan. Olen vain pieni opettaja(opiskelija). Asiat, joissa voin auttaa täällä lyseolla ovat aivan ruohonjuuritason juttuja. Minusta tuntuu muutenkin, että kenellekään ei tunnu olevan selvää, mikä minun tarkoitukseni täällä on (vähiten ehkä itselleni!). Señora Glady sanoi tiistaina, että he kaipaisivat ihan konkreettisia tuntisuunnitelmia ja ideoita opetukseen, ja lupasin esitellä jotain ideoitani hänelle. Olin onneksi jo Suomessa kirjannut ylös monia mahdollisia ideoita, joita haluaisin oppilaiden kanssa toteuttaa. Ideat tosin olivat todella ympäripyöreitä, koska enhän tiennyt esimerkiksi juuri mitään ryhmäkoista, oppilaiden englannin osaamisesta tai opettamismateriaaleista, joita täällä olisi käytössä.
Oppimateriaaleista haluan tähän väliin kertoa sen verran, että oppilailla ei ole oppikirjoja, koska koulu ei niitä pysty kustantamaan. Opettajien pitää itse kerätä kaikki materiaali, jota he opetuksessaan käyttävät. He ovat hankkineet (=printanneet) itselleen opettajan oppaat joistakin kirjoista ja käyttävät niitä apunaan. Kaikki sanasto ja tehtävänannot pitää kirjoittaa taululle, jolta oppilaat sitten kopioivat ne vihkoihinsa. Joillekin kakkosluokille valtio on kustantanut oppi- ja sanakirjat, mutta esim. ykkösillä taas ei kirjoja ole. Joten ymmärtääkseni rahoitus on vuodesta toiseen hieman arvoitus eikä opettajat voi tietää etukäteen, mitä materiaaleja he voivat oppilaidensa kanssa käyttää. Materiaalien monistus on välillä myös hankalaa. Luokkahuoneissa on vain whiteboard. Tussit ovat opettajien omia.
Otin siis yhden ideoistani ja suunnittelin siitä 4x90min -kokonaisuuden ryhmät mielessä pitäen. Lisäsin vielä loppuun ideoita, mitä muita mahdollisia projekteja kyseisen teeman kanssa voisi tehdä. Lisäksi minulla oli 17 ideaa, joista kaikista saa luotua samanlaisen pienen opetuskokonaisuuden halutessaan. Pääni tulvii ideoita, koska en ole päässyt kunnolla suunnittelemaan tunteja yli vuoteen. Näen myös oppilaissa paljon potentiaalia ja intoakin, se pitää vain saada esiin tekemällä heidän kanssaan jotain motivoivaa (jotain, mikä ei ole kahdenkymmenen sanan kääntämistä sanakirjan avulla englannista espanjaksi). Señora Glady piti ideoistani todella paljon ja lähetimme ne monistamoon ja lähetettäviksi rehtorille. En ole ihan varma, mutta ensi viikolla kai esittelemme niitä rehtorillekin. Minulla on kamala kutina päästä itse opettamaan, toivottavasti se toteutuu. Seurasin myös yhden opetusharjoittelijan tuntia eilen, ja kun annoin hänelle palautetta tunnista jälkeenpäin, hän pyysi, että voisi lähettää minulle tulevan suunnitelmansa tarkistettavaksi ennen tunnin pitämistä. Olen kauhean otettu siitä, että apuani pyydetään ja sitä pidetään tervetulleena. Englannin kielen ääntämisen opettamiseen minua käytetään myös häikäilemättä hyväksi oppitunneilla. :D
Seuraamillani tunneilla olen tehnyt paljon "listen and repeat" -tyyppisiä sanojen ääntämistä harjoittavia tehtäviä oppilaiden kanssa. Señora Glady sanoo, että hänkin opettelee ja oppii kanssani ääntämistä ja englannin puhumista. Minua sanotaan natiiviksi täällä, vaikka olen moneen kertaan sanonut, että äidinkieleni on suomi ja englanti on minulle toinen kieli. Mutta puhun heille natiivin tasoista englantia. Silti, vaikka puhuisin kuinka hitaasti ja yksinkertaisin lauserakentein, eivät oppilaat ymmärrä. Olen ollut kahdella eri tunnilla, joilla tehdään kuullun ymmärtäminen ja oppilaat vain istuvat huuli pyöreenä tajuamatta kuulemastaan sanaakaan. He eivät kuule tai käytä kieltä tarpeeksi osatakseen sitä. Ykkösillä ja kakkosilla on englannin opetusta kolme viikkotuntia ja kolmosilla ja nelosilla vain kaksi viikkotuntia. Kolmos- ja nelosluokilla keskitytään jo oppilaiden oman alansa ammattisanastoon, kun ykkös- ja kakkosluokilla opetetaan vielä kieltä yleisesti. Ihan ymmärrettävää, ettei näillä tuntimäärillä mitään ihmeitä tehdäkään. Silti mielestäni enemmän on tehtävissä kuin mitä tällä hetkellä tehdään.
Olen lähinnä seurannut vain señora Gladyn tunteja tällä viikolla ja nähnyt vain pari Mayran tuntia, joten näkemäni perusteella en voi luoda kokonaista kuvaa englannin opetuksesta lyseolla. En ole myöskään ehtinyt kertoa ideoitani Mayralle ja kysyä hänen mielipidetään ja haluaisiko hän mahdollisesti toteuttaa niistä jotain omien ryhmiensä kanssa. Jospa ensi viikolla pääsisin hänenkin tunneilleen mukaan enemmän. Ainakin muiden aineiden seuraamista minulla on tiedossa myös, ensi viikolla vuorossa on historia. Odotan oikeasti innolla (vaikka historia oli inhokkiaineeni koulussa). Tekee hyvää kuulla espanjaa muidenkin opettajien puhumana ja nähdä kuinka hyvin pystyn seuraamaan opetusta. Olen oppinut niin paljon ensimmäisen viikon aikana, etten voi edes uskoa kuinka hyvin pärjään jo espanjaksi. Olen satunnaisesti kirjannut ylös joitakin sanoja, joita en ole ymmärtänyt ja yrittänyt muistaa päivän päätteeksi tarkistaa niitä sanakirjasta. "Te cuesta mucho español?" -kysymystä olen kuullut paljon ja sen merkitys oli aluksi ihan hukassa, mutta nyt tiedän sen tarkoittavan "Onko espanja sinusta vaikeaa?" Aiemmin kysyjät ovat saaneet vastauksensa katsomalla typertynyttä ilmettäni, nyt osaan jo vastatakin.
Olen kertonut itseni kipeäksi Suomesta ja kulttuuristamme. Olen yrittänyt, mutta vieläkään en osaa selittää espanjaksi karjalanpiirakoita. Muutenkin perinteisen suomalaisen ruoan kuvailu on ehkä jotain vaikeimpia asioita ikinä. Oppilaat ovat kysyneet myös, että juhlitaanko myös Suomessa syyskuun kahdeksattatoista yhtä isoin juhlintamenoin ja olen saanut useaan otteeseen selittää, että ei, Chilen itsenäisyyspäivä ei ole suuri juhla Suomessa. :D Meidän itsenäisyyspäivän juhlintamme on muutenkin hyvin erilaista. Parhaimman, kauhistuneen reaktion saan, kun kerron, että Suomessa voi olla talvella jopa 30 astetta pakkasta. Koko luokka yleensä sanoo yhteen ääneen "OOOOOH!" ja alkaa epäuskoinen hölötys. x) Lempihetkiäni joka tunnilla. Myös Suomen kansallistanssia on udeltu, mutta joudun aina myöntämään, etten oikeastaan tiedä tansseistamme mitään. Ne eivät ole yhtä suuri asia meillä kuin täällä on kansallistanssi Cueca. Yhden luokan oppilaat tanssivat minulle Cuecaa ja toisella näin jotain muuta chileläistä tanssia, joka on ehkä enemmän nuorempien suosiossa (ääh, en muista tanssin tai musiikin nimeä!). Kaikki oppilaat ovat ihanan nauravaisia ja energisiä tapauksia, paljon olen saanut nauraa heidän kanssaan vastaillessani kysymyksiin Suomesta.
Ensimmäinen viikko on kulunut nopeasti ja oikein mielenkiintoisissa merkeissä. Olen nähnyt ja kuullut paljon huonoa, mutta aivan yhtä paljon olen nähnyt hyvääkin tässä koulussa. Minua on haluttu säästää pahimmilta ryhmiltä, mutta olen vain sanonut, että minkään näkeminen ei minua haittaa, enkä ole täällä tuomitsemassa vaan auttamassa parhaani mukaan. Sitäpaitsi, niin kuin señora Gladykin sanoo, tämä on heidän todellisuutensa. Mitä sitä peittelemään tai koristelemaan. Ei minua kiinnosta nähdä tämän koulun toimintaa pintapuolisesti, eihän siitä olisi mitään hyötyä heille tai minulle.
Minulla oli kamerakin mukana monena päivänä, mutta en vaan ehtinyt tai muistanut ottaa kuvan kuvaa blogia varten. Yhdessä ryhmässä pyydettiin, että saisivat ottaa kuvan minun kanssani, mutta sanoin, että ensi viikolla sitten. Jospa saisin itsekin otettua kuvia ensi viikolla. En tiedä yhtään kuinka kiireinen ensi viikko on, jos vaikka alamme jo toteuttaa niitä suunnitelmiani. Maanantaina sen näkee sitten. Yritän pitää teidät kartalla. :) Tänään paistaa vihdoin aurinko ja ajattelin painua Temucon keskustaan kameran kanssa. Kuviakin on siis jossain vaiheessa varmasti tulossa. Illalla menen Mayran ja hänen kavereidensa kanssa baariin nimeltä Madchester, joka on toisella puolella tietä tästä kämpiltäni. En ainakaan eksy matkalla kotiin. Toivoa sopii. ;)
¡Chau, hasta luego!
